Riku harvoin haluaa mitään uusia vaatteita, mutta viime vuoden lopulla hän kysyi, voisinko tehdä hänellekin käsinkudotun vaatteen. Itsellä on jo se krappimekko ja sitten meillä on pari huppua.
Jos Riku pyytää niin tottakai!
Vaate valmistui eilen. Ja siitä tulikin aika kiva. Tein 1300-luvun puusepälle sopivan työvaatteen aika tunnetun löydön eli Bockstenin suolöydön innoittamana.

Riku seldom wants any new clothes, but at the end of the last year he asked if I coudl weave something for him too. I have my hand woven madder dress and we have some handwoven hoods too. So if  Riku asks, he surely gets it!
Tunic was finished yesterday. It turned out quite nice. I made a tunic, suitable for working for 14th century carpenter. It is inspired by Bocksten man, the rather famous bog find.

Tässä siis internetistä imuroitu kuva alkuperäisestä vaatteesta.
This the original dress. 

Minulla oli mielessä myös tämä ihana punainen vaate, jonka kankaan Maria Neijman kutoi Tukholman Historiska Museetin Visbyn taistelua esittelevään näyttelyyn (Massakern vid muren, Battle of Wisby 1361)

I also had in mind this lovely red dress, which is woven by Maria Neijman for Stockholm Historiska Museet´s exhibition about Battle of Wisby in 1361.


Viime syksynä kehräsin myös paljon ja sitä tein muun muassa Turun Linnan ritaripäivillä, jossa olimme Iloisen Joutsenen kanssa. Olimme linnan työläisinä ja kehrääminen oli oikein hyvää työtä.

Last year I also spun a lot, for example in Turku Castle event where we Merry Swans were. We presented as working people of the castle.

Työväki ryhmäkuvassa / castle workers in group photo


Kampasin ja kehräsin paitsi linnalla, myös kotona pitkän sairauslomani aikana
I did a lot of spinning in the castle and at home during my long sick leave..

Värttinällä oli monenlaista ja monen rotuista villaa.
I had several different wool types.

Tästä tuli sitten mieleen, että hei se Rikun kangas...mitäs jos tekisi ihan perusteellisesti.
This made me thinking about Riku´s fabric order. Maybe I should make him a proper hand made fabric.


Kuteeksi kaivoin kaikki mahdolliset itse kehrätyt langat, joita kehruuharjoituksissa oli kertynyt ja kehräsin lisää.
For the wefr I collected all the samples I had made during my spin practices. I also spun a lot more.

Kudoin kahdella sukkulalla: toisella oli hyvää, tasaista villaa ja toisella vähän möykkyisempää. Osa hyvästä villasta oli aiemmista projekteista jäänyttä Pirtin kehräämön yksisäikeistä (tex 180 x 1). Lopussa oli mahtavaa huomata, että minun kehräämäni ei juurikaan eronnut siitä.

I used two shuttles during the weaving. On the other one I had even, good yarn and on the other the bumby effect yarn from early spinning. Part of the good thinner yarn was left over from earlier projects, the Pirtti spin mill´s one ply (tex 180 x 1). At he end it was nice to notice tha my spinning was very much like it.

Kun kangas oli valmis, piti odottaa kevättä. Riku halusi että värjään kankaan puusepälle sopivan väriseksi.
When fabric was finished, it was time to wait for the spring. He wanted me to dye the fabric to colour suitable for a carpenter.


Talvi oli omenapuille kova, pari isoa oksaa katkesi. Siispä käytin niiden kuorta kankaan värjäämiseen.
This winter was bad for apple trees and two big branches broke, so I used the apple tree bark for dyeing the fabric.


Kankaan pinnasta tuli varsin elävä: siinä vaihtuvat niin värit kuin kudelangan paksuuskin.
The fabric bacame quite vidid: you can see the different coloured wool and well as the different thickness of the weft yarn.





Siinä se nyt on: käsin kehrätty, käsin kudottu, kasvivärjätty ja käsin ommeltu työvaate. Jaa väri...? Jotain keltaisen ja vihreän väliltä!
And there it is:hand spun, hand woven, natural dyed and hand sewn dress for work. The colour..? Something between greenish and yellow!

Edit:
Tältä se näyttää Rikun päällä ja kas, mikäs huppu kuvaan on ilmestynyt...
This is how it looks when he wears it. Oh, he seems to have a new hood too...

Tässä huppu takaa: raidat asettuvat aika hauskasti tuolta selkäpuolella.
This is how it looks from the back - the stipes set quite exiting way.


Raidat täsmäävät, värit eivät.
Stripes match, the colours don´t.


Etuosassa kiilan raidat tekevät niinikään kuvion.
The front gore´s stripes make a pattern too.

Ja lopuksi poseeraukset uuden Bockstenin miehen mekon kanssa.
And this is how it looks worn with hsi new Bocksen inspided tunic.

Ihana Lady Malina ja tultasyöksevä lohikäärme 25-vuotisjuhlien päättäjäisissä.
Wonderful Lady Malina and fire-breathing dragon at the 25-year celebration.

Joskus arki tuntuu raskaalta ja harmaalta. Mutta onneksi olen löytänyt lääkkeen, joka toimii kaikenlaista ankeutta ja harmautta vastaan!

Lääke on kaksiosainen; siihen tarvitaan hyviä ihmisiä ja mahtavat puitteet. Tarkoitan nyt elämääni Iloisen Joutsenen kanssa ja paikka on tietenkin Middelaldercentret, Nyköping Falster, Tanska eli keskiaikainen kaupunki nimeltä Sundköbing.
Olen ollut siellä kolmena kesänä ja tänä kesänä jo kaksi kertaa. Ensin kesäkuun puolivälissä koko Iloisen Joutsenen parven kanssa ja sitten kymmenen päivän kotona vietetyn ompelujakson päälle Middelaldercentretin 25-vuotisjuhlassa. Joka oli muutes aivan mieletön!


Minulta kysyttiin siellä (osana erästä tohtorinväitöstyötä) miksi Sundköbingin kaltainen paikka on niin tärkeä - sekä yleisölle, että keskiajan elävöittäjälle. Tähän oli helppo vastata: koska siellä keskiajasta kiinnostuneet voivat elää varsin autenttista elämää, oikeissa taloissa ja oikeita töitä tehden. Vaikka emme mielen tasolla voi koskaan olla "keskiaikaisia" ihmisiä, voimme saada aavistuksen ajan elämänmenosta.

A french researcher interviewed me to his PhD research and asked, why a place like Sundköbing is so important - both for danish volunteers and foreign reenactors. It was easy to answer. Because there we can get s glimpse of medieval people´s everyday life. By living in authentic houses doing the work they would have done. Even we mentally can never become "medieval"people, we can still try to live like they did.


Yleisölle paikan korkea taso ja siellä elämisestä innostuneet ihmiset, niin vapaaehtoiset kuin elävöittäjätkin, näyttävät kävijöille jotain muuta kuin television keskiaikafantasiaa. Kävijät voivat katsoa, kysyä ja kuulla keskiajan elämästä.
En ihan äkkiä keksi muuta paikkaa, missä saisin tehdä omassa kodissani ruokaa avotulella, kutoa kangasta vanhoilla kangaspuilla (no, itse asiassa voin tehdä sitä kotonani Lahdessa) ja kehrätä isolla kehräpyörällä. Täällä saan.
Elän epätodellisen ihanaa elämää siellä. Kaukana arjestani, kaukana työstä ja laskujenmaksusta. Ikävöin koiriani - jos ne olisivat mukana, en ehkä enää palaisi kotiin!

For public the extremely high standards and people living in there show something completely else than movies and television, which are mainly medieval fantasy. Here the visitors can look, ask and hear about true medieval life.
It´s really hard to name another place where I could live in such houses and cook there on open fire. Where I can weave with old loom (well, at home I actually can do that) and spin with spinning wheel called big wheel. Here I can.
I´m living unreal life there - something that we normally can only dream about. No everyday worries, no day job, no paying bills. I miss my dogs horribly when I´m there. If I had them with me, I maybe would not come back at all..


Monesti kerromme kävijöille tarinan siitä, keitä olemme ja miksi olemme siellä. Puuseppä ja hänen vaimonsa, matkalla Suomesta Saksaan, veistämään pyhimyspatsaita linnan kappeliin.
Tänä vuonna tarina sai uuden käänteen.

Often we tell the audience the story who we are and what we do there. We are a carpenter and his wife, on their way to Germany to a castle to carve a saint statue to castle chapel. This year our story changed.


Tässä se kerrotaan ihan käsin kirjoitettuna: meidät on hyväksytty asukkaiksi, saimme luvan käydä kauppaa ja maksaa veroja Sundköbingissä. Aivan mahtava juttu!
Here it is in writing: we are now accepted to live in Sundköbing and do trade there and also pay taxes (a lot!!).

Me voimme jatkossa olla suomalainen käsityöläispariskunta, joka on saanut oikeuden muuttaa kaupunkin, tehdä siellä kauppaa ja maksaa veroja. Tällaisen kirjeen kaupungin kirjuri Jorge juhlallisesti luovutti meille.
Jorge ja Ana ovat portugalilaispariskunta, jotka ovat olleet kaupungissa töissä useamman kuukauden kerralaan ja lopulta muuttivat Tanskaan. Seurasin heidän blogiaan ja sitä kautta ystävystyimme virtuaalisesti.
Nyt 25-vuotisjuhlissa vihdoin tapasimme oikeasti.

So from now on we are a crafting couple, who were allowed to move to town, trade there and yes, pay taxes too. This is what a handwritten letter says. The letter was delivered to us by lovely scribe Jorge.
Jorge and Ana are from Portugal. Earlier years they have been in Sundköbing as long as three months - and finally they moved to Denmark and spend a lot of time in Sundköbing. I have followed their blog and we became virtual friends. Now we finally met in real life, at 25-party. It was a great pleasure!


Last evening at 25-party with Jorge and Ana. Two trebuchets are loaded and soon it´s time to shoot with some fire balls!
Viimeinen ilta 25-vuotiskemuissa - kohta ammutaan heittokoneilla tulipalloja!

25-vuotisjuhlissa asuimme Maria ja Thomas Neijmanin perheen ja Saaran kanssa tukkukauppiaan talossa. Ja oli hurjan kivaa!
During the 25- party we lived in Grocköpmanneshus with family Neijman and Saara. We had excellent time with this fabulous household!

Muiskauttelua värjärin talossa.
Secret kiss in dyers house.

25-vuotisjuhlapotretti satamassa. Minulla oli Turun mekko pyhävaatteena.
Sunday best at 25-celebration. I had my masterpiece, the dress from medieval Turku with me.

Se mielialalääkkeen toinen osa on ystävät. Tässä tapauksessa Iloinen Joutsen.
Meiltä kysyttiin, että ollaanko samaa perhettä tai sukua, koska olemme niin harmoninen porukka. Ei, olemme hyviä kavereita ja ajattelemme asioista samalla tavalla.
Usein ajattelen, miten onnekas olen, kun ympärilläni ovat nämä ihmiset.

Second part of my good mood medication is Merry Swan.
They asked us if we are family or relatives, cause we is so harmony group. No, we are just good friends who think alike.
I often think that I am truly lucky for having these people around me.

Taisimme hieman riehaantua... tuloksena olivat nämä keskiaikaiset poliisin tunnistekuvat:
Opps...we got carried away... the result were these medieval mugshots:


Laitoimme myös itsemme vankilaan. Ei ollut ihan helppo temppu ahtaa yhdeksää henkeä koppiin, saati saada kahdeksan mahtumaan yhtä aikaa oviaukkoon!

So we had to go to jail... It was not at all easy to have 9 grown up people in that box - and eight of them in same door opening!


ps. We will be back!

Two and half year ago we were in Nesat XII seminar in Hallstatt, Austria with Maikki Karisto. We visited the salt mines, where the famous Hallstatt-bands were found. We also saw one of the originals. The HallTex 152, also known as Hallstatt 3, was there. It´s normally in Natural History Museum in Vienna, but for the textile archeology symposium it was brought to Hallstatt village.
It is small, and quite dark, but surprisingly well preserved, thanks to the salt. The light and dark colours are still visible.

Kaksi ja puoli vuotta sitten olimme Maikki Kariston kanssa Itävallan Hallstattissa Nesat XII-seminaarissa. Vierailimme suolakaivoksissa, joista tunnetut Hallstattin lautanauhat ovat löytyneet. Näimme myös yhden alkuperäisistä nauhoista, numero 3:na tunnetun nauhan HallTex 152. Nauhaa säilytetään Wienin luonnonhistoriallisessa museossa, mutta seminaarin ajaksi se oli tuotu Hallstattin museoon. Nauha on hyvin pieni, melko tumma, mutta ikäisekseen hämmästyttävän hyvin säilynyt. Nauhassa erottuu edelleen tummia ja vaaleita lankoja.
Photo: Mervi Pasanen

I took a picture with my iPhone and enlarged it to show Maikki. Immediately she said that there is something that needs to be researched.
She took more photos, and looked them on computer screen. Yes, there was something that the researchers before her had not noticed.

Otin älypuhelimella siitä kuvia museossa ja suurensin näytöllä kuvan. Näytin sen Maikille, joka sanoi heti, että nauhassa on asioita, joita pitää tutkia.
Hän otti lisää kuvia, ja katsoi niitä tietokoneen ruudulla. Kyllä, suurennetuissa kuvissa näkyi yksityiskohtia, joita aikaisemmissa tulkinnoissa ei ole ollut.


Being Maikki - she started her research. She wove several different versions and send them to Karina Grömer, the archeologist who has done a large number of Hallstatt research.
She was exited about Maikki´s work, and send Maikki pictures of the original band, also the reverse side.
Maikki did more test weaving and worked on every detail she found. Result is this: HallTex 152, new research. The publication of it had to wait because Maikki and Karina wanted to publish it in proper place. But finally it is time to show this!

The research is published today (30th September) at EXAR (Experimental archeology seminar) in Mistelbach, Austria.
Today I have the honour of giving you the pattern - with permission of Maikki Karisto and Karina Grömer. The whole reseach will be published in EXAR-publication, hopefully at the end of the year.

Maikki alkoi tutkia nauhaa. Hän kutoi useita testiversioita ja lähetti sitten ne Karina Grömerille, joka on tutkinut Hallstattin tekstiilejä paljon. Grömer innostui valtavasti Maikin työstä ja lähetti jopa lisää valokuvia, myös nauhan nurjalta puolelta.
Maikki teki lisää koeversioita ja tutki yksityiskohtia. Tulokset ovat nyt tässä, uusi tulkinta HallTex 152 -nauhasta.
Julkistuksen kanssa on pitänyt odottaa pitkään, koska Maikki ja Karina halusivat julkistaa tulokset teemaan sopivassa tieteellisessä seminaarissa.
Tänään 30.9. nauha esitellään kokeellisen arkeologian seminaarissa EXAR:ssa Mistelbachissa Itävallassa.
Minulla on kunnia antaa ohje teille - tekijöiden luvalla. Koko Maikin ja Karinan tutkimus julkistetaan englanniksi EXAR-julkaisussa, toivottavasti jo tämän vuoden lopulla.

Photo: Mervi Pasanen

Original fragment was found in Hallstatt salt mines, in Austria. The dating of the band is 800-400 bc.
It is 1,4 cm wide, it is woven with thin plied woolen yarns, colours in yellow, green and brown. The pattern ins created with 10 tablet, two yarns per tablet (pebble weave).
On the edges there are four four-threaded tablets, one on the other side and three on the other side.

Alkuperäinen fragmentti on löytynyt Hallstattin suolakaivoksista nykyisen Itävallan alueelta. Nauhan ajoitus on 800-400 ennen ajanlaskun alkua. Se on 1,4 senttimetriä leveä, ja kudottu ohuista kerratuista langoista, väreinä keltainen, vihreä ja ruskea. Kuvio kudotaan kymmenellä laudalla, joissa on kaksi lankaa laudassa.
Reunoissa on yhteensä neljä reunalautaa, neljä lankaa laudassa. Lautoja on toisella reunalla yksi, toisella kolme.

Photo & weaving: Mervi Pasanen

Maikki noticed for example, that the band is not symmetrical in the middle. The small corners also are not all same size.

Maikki huomasi muun muassa, että nauhan kuvio ei ole symmetrinen. Myöskään pienet kulmat nauhassa eivät ole kaikki samankokoisia.





Muutamia aikaisempia versioita:
Some early versions:




I wove several test versions and this was fun one: look at the yellow yarn on the edge. It is not woven with tablet, but with weft. It was first thought that there was a loose yarn on the bans, but actually it is a single yarn from the textile the original band was attached. Photo & weaving: Mervi Pasanen

Kudoin useita koeversioita ja tämä oli aika hauska: katso keltaista lankaa toisessa reunassa. Se ei kudottaessa ollut lainkaan laudoissa, vaan irrallisena lankana. Liitin sen nauhaan kuteen avulla. Jossain vaiheessa on ajateltu, että tuo lanka olisi kudottu nauhaan, mutta todellisuudessa se on peräisin vaatteesta, johon alkuperäinen nauha on kiinnitetty.


Read more about Hallstatt finds:
Lisätietoja Hallstattin löydöistä:

Bichler, Grömer, Hofmann-de Keijzer, Kern, Reschreiter 2005. Hallstatt Textiles. Technical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles. BAR International Series 1351. 2005: 83 – 85.

Bunte Tuche & gleissendes Metall. Frühe Kelten der Hallstattzeit. Herausgegeben vom Keltenmuseum Heuneburg. 2007: 78.

Grömer, Kern, Reschreiter, Rösel-Mautendorfer 2013. Textiles from Hallstatt. Weaving Culture in Bronze Age and Iron Age Salt Mines. Archaeolingua, Volume 29. Natural History Museum Vienna. 2013: 483.

ja tässä sitten Rikun kanssa / and here with Riku. k. Elina Helkala


Netistä löytyy muutamia kirjoituksia seminaarista:
Tarja Suomiselta Täältä, ja sitten Hanna Aallolta lisää. Radiofiskaris teki Kristan luennolta
radiolähetyksen. Ja Hanna Lehmuston mainio blogi löytyy täältä.
Turun Sanomat vilautti seminaarissa esiteltyä miehenpukua.

In those links you can find some finnish writings from the symposium.


Seminaarin "pisin matka" palkinto menee Dianelle, joka tuli ihan Amerikasta saakka Suomeen kuulemaan kulkusista ja spiraaleista. Hän vietti täällä viikon. Sinä aikana vein hänet Heinolaan katsomaan muinaispukukokoelmaa, teimme vähän rautakausikässää ja lopulta Turun suunnalla vein hänet Maskuun katsomaan muinaista hautapaikkaa. Lopuksi menimme vielä Ristimäelle, jossa parhaillaan avattiin rikasta tekstiilihautaa. Osuimme paikalle kun yksi spiraalikoristeisista esiliinoista nostettiin ylös. Diane kirjoitti siitä. Lue!

And then this: the "longest travel" award goes to Diane Hellström, who came from USA. She spend one whole week in Finland before seminar and we arranged some program for her. I took her to Heinola to see the collection of finnish ancient dresses. Then we did some textile crafting at my house and finally it was time to move to Turku region for seminar weekend.
I took her to Masku, to see ancient burial site and then to Ravattula Ristimäki excavations. We were there same moment when they were digging a remarkable textile grave and actually taking up an apron with spiral decorations.
Here you can read how she felt it. Yes. Tears.

Tässä me olemme - kaikki ompelijat ja ruotsalaiset innoittajamme Amica ja Maria oikeassa reunassa. Sekä tietenkin tapahtuman ehdoton tähti, Maskun intarsian uusi kopio. Viime lauantaina tuli täyteen noin vuoden ajan kestänyt projekti.
Here we all are - the sewing team and also the swedish inspirators Amica and Maria.

Viime viikon lauantaina juhlimme Kansallismuseossa historiallista tapahtumaa, kun Maskun intarsian uusi kopio paljastettiin. Ensimmäistä kertaa museo avasi oven harrastajille tällä tavalla: saimme tutkia alkuperäistä intarsiaa ja tehdä siitä mahdollisimman tarkan kopion. Mutta kerronpa teille, mitä tapahtui sitä ennen.
Kaikki alkoi noin vuosi sitten, kun Maria Neijman chattasi minun ja Elinan kanssa. Ruotsissa oli juuri valmistumassa kaksi komeaa intarsiatyötä.
"Teillä on siellä Suomessa Maskun alttarivaate. Etsikää se ja tehkää se", yllytti Maria.
"Okei, me sanoimme."

Last week we celebrated a historical event in National Museum in Helsinkin, when Masku intarsias replica was published. For the first time museum had opened it´s archive doors to amateurs this way: we were allowed to study the original piece and make a copy. But let me tell you what happened before that.
It all started about year ago, when Maria Neijman chatted online with me and Elina.
"You have a intarsia in Finland, the Masku coverlet. Find it and make it", said Maria.
"Okey", we said.

Tässä siis kuva väärin päin / this picure is printed wrong way, it´s a mirror image

Helmikuun 19. päivä olin käymässä Hannele Köngäksen luona Turussa. Hän kertoi mongolialaisesta intarsitekniikasta ja sanoin, että "siitä tulikin mieleeni eräs Maskun intarsia", josta ei oikein tahtonut löytyä mitään tietoja.
Hannelella oli kirkkotaidetta esittelevä kirja 1960-luvulta ja siellä tämä kuva. Se on painetti kirjaan väärin päin eli peilikuvana, tiedämme nyt.
February 19th I visited Hannele Köngäs in Turku and she was talkign about intarsia rugs made in Mongolia. "That remids me of Masku coverlet" I mentioned. It had been very hard to find information about it. Hannele had a book of finnish church art, printed in 1960´s I think. And in that book there was a picture. It was printed wrong way, we found out, as a mirror image.


Toisesta kirjasta Hannele löysi tämän mustavalkoisen kuvan ja tällä kertaa intarsia on painettu oikeinpäin.
Lähetin kuvat Elinalle ja muistutin, että mitäs meidän pitikään tehdä. Hannele laittoi myöhemmin tuttavalleen viestin Kansallismuseoon, että tällaista halutaan tehdä. Samaan aikaan Elina soitti museoon ja sai yhteuden osastoon, joka vastaa työpajatoiminnasta. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.
Well Hannele had another book, black and white, and there the picture is right way.
I send pictures to Elina and reminded what we were supposed to make.. Hannele send later a message to her friend in National Museum that some people want to make this. At the same time Elina contacted another department in museum, the one that deals with audience. So pieces started to go to right places.


Koska halusimme, että museolla varmasti tiedetään mistä on kyse, matkustin Tukholmaan kuvaamaan sikäläisiä valmiita töitä ja kirjoitin niistä blogipostauksen. Se linkitettiin museon viesteihin.
Kului joitakin viikkoja. Eräänä päivänä Elina soitti.
"Se on löytynyt. Me saamme nähdä sen. Me saamme tehdä sen. Museo maksaa materiaalit."
Olin auton ratissa kun Elina soitti (ei, en puhunut kännykkään, vaan olin kaiuttimessa) ja ajoin harhaan koska sekosin ilosta. Vähän itketti onnesta. Ajatus oli huikea: me saamme tehdä museon tekstiilistä kopion!

Since we wanted the museum to know what we wanted to do, I travelled to Sweden, where they had recently finished two intarsias. I wrote a blogpost about them and we sent the link to museum.
Weeks passed and then Elina called.
"It´s found. We will see it. We will make it. Museum will pay the materials".
I was driving a car at the moment - and tookt he wrong way because I got so happy. I think I felt like crying a bit too.
It was incredible - we would get to make it!


Kesäkuussa Elina, minä, Maria ja Amica vietimme kuusi tuntia dokumentoimalla tekstiiliä. Kuvasimme sitä muun muassa mikroskoopilla ja saimme ylös valtavasti yksityiskohtaista tietoa tästä upeasta työstä.

In june Elina, me, Maria and Amica spend six hours by studying and documenting the textile. We took pictures - also with microscope and recorded a lot of detailed information about it.



Krista otti työstä yhteensä 17 kuitunäytettä ja niistä paljastui hämmästyttäviä asioita: nahkasuikaleet ovat hopeoituja, ei kultaa kuten Ruotsissa. Työ on ommeltu silkkilangalla, ei pellavalla, kuten kaikissa lähteissä arvellaan. Ja se hienon hieno pellavakangas, jota riikinkukoissa on... se on puuvillaa, 1400-luvulla äärettömän harvinaista kangasta näillä leveyspiireillä!

Krista took 17 different samples and they revealed surprisingly amount of information. The leather had silver coating, not gold like swedish intarsias do. The piece is sewn with silk, not with flax (linen) like all the sources say. And the fine plant fible fabric which is on peacocks - it´s not linen, it´s cotton. Very rare and expensiv material here 600 years ago!


Iso osa omaa projektiani oli kankaiden värjäys. Tummaa sinistä, tummaa vihreää, keltaista, punaista, toista sinistä, toista vihreää ja purppuraa.
Värjäsin pienemmät erät, kuten kukkien punaiset ja purppurat kotona hellalla, mutta isojen kankaiden värjääminen pihalla, syyskuussa ja avotulella olisi ollut turhan jännää. Onneksi ovat Maria ja Amica ja Tukholman Konstfackin värilaboratorio. Maria toimi värjärimestarina sekoittamalla juuri oikeassa suhteessa soodaa, natriumditioniittia, luonnonindogoa ja ammoniakkia. Minä seisoin kaksi päivää ammoniakinkäryssä värjäämässä kankaita. 15-5 minuutin kastoja, lukuisia kertoja, kunnes värit olivat toivotun tummat. Sinisen piti olla lähes mustaa eli siihen tarvittiin yli 20 värjäyskertaa.
Kotimatkalla lentokoneessa käsimatkatavarani oli 10 kiloa märkää villakangasta, josta leijui vieno ammoniakin lemu...

Part of my work was also to dye all the fabrics. Dark blue, dark green, another blue and green, yellow, red and purple was needed.
Smaller pieces I dyed at home in my kitchen, but dyeing big pieces ourside on open fire in September... too much. Luckily Maria and Amica has access to Konstfack -school in Stockholm and it has fabulous dye studio.
Maria was the dye master mixing the natural indigo, soda, natriumdithionite and ammonium, while I did the dipping. The blue was dyed almos black and that took over 20 dyes - so I spend two days in ammonium steam.
And I flew back home, 10 kilos of moist, slightly ammonium scented wool fabric in my back pack...






Kun kankaat oli värjätty, alkoi itse työ. Olen töissä painotalossa, joten museo kuvasi kaikki ruudut meille ja niistä painettiin julisteet oikeassa mittakaavassa. Niistä leikattiin kaavat, joiden avulla leikattiin kankaat.

When fabrics were dyed, it was time to start the actual work. I work in print house, so museum photographed the original and it was printed as real size posters. Those we cut and used as patterns when we cut the fabrics.




Sitten olikin aika vaihtaa värit päikseen eläinparien kesken ja aloittaa ompelu. Tekstiilikonservaattori Maikki Karisto, yksi ompeluryhmämme jäsen, kävi vartavasten stereomikrooskooppia apunaan käyttäen katsomassa, miten suomalaisen intarsian pistot on tehty. Kävi ilmi, että ompelu poikkeaa ruotsalaisesta. Ruotsissa kankaat  on yhdistetty ensin yhdellä pistolla nurjalta ja sitten on ommeltu nahkasuikale päälle oikealta puolelta. Maskun peite onkin ommeltu oikealta puolelta ja koko sauma kerralla. Se on tarkkaa työtä!

Then it was time to change the pieces in right colours and start sewing. Textile conservator Maikki Karisto visited the original with stereomicroscope and did some research on sewing tehcnique.
She found out that our piece was used in different way than swedish ones. In Sweden they join the pieces form reverse side and sew the leather from the right side on top of seam. Maikki found out that in Finland they has sewn pieces straight from right side - using only one stich so that would both join the pieces and attach the learher strip.


Aloitimme harsimalla kankaat yhteen. Itse ompelin niin, että purin harsinlangat alta pois sitä mukaa kun ompelin, toiset ompelivat harsinlankojen päältä ja purkivat ne vasta lopuksi.
Isoissa linjoissa ei ollut ongelmia, mutta yksityiskohdissa kyllä.

We started by basting the pieces together. I was unravelling the basting stiches while I was sewing, some others preferred sewing over basting and unravelling the basting when sewing was all done.

Pyrimme tekemään mahdollisimman tarkan kopion, joten mitta ja alkuperäisestä työstä tehdyt mittakaavassa olevat julisteet olivat ahkerassa käytössä.

We aimed to make as exact copy as possible, so measuring was important and done often. We were very pleased to have those 1:1 scale posters.

Lähikuva uudesta pyllypyörylästä. Näitä on mahtava tehdä!
Close up of unicorns butt spiral. They are fun to make!


Kukkia, tammenterhoja ja kirjaimia.
Flowers, acorns, letters.

Pisto pistolta työt etenivät.
Stich by stich.


Leikkasimme itse myös nahkasuikaleet: meillä oli kokonainen vuota hopealla päällystettyä nahkaa ja leikkasimme sen 1-3 mm leveiksi siivuiksi. Tarkka käsi ja hyvät työvälineet ovat tämän vaiheen avainsanat.

We also cut the leather: we had a silver coated hide and we cut it in 1-3 mm wide strips. That work needed good tools and steady hands.


Välillä kävimme tervehtimässä alkuperäistä tekstiiliä. Joka kerta siitä löytyi jotain uutta, kuten esimerkiksi se, että yksisarvisen kieli onkin purppurainen, ei punainen. Vaihtoon meni!

We also visited the original - and every time found something new. Like that my unicorns tongue was purple, not red. Changed it.






Vähän kerrassaan  palat valmistuivat. Me ompelijat jaoimme kokemuksiamme ja jopa yölliset painajaisunemme, joita intarsia aiheutti.
Kun osalla loppui käytettävissä oleva aika, toiset tulivat apuun. Sain tehdä esimerkiksi sinisen aarnikotkan rukoustekstin kirjaimet.
Siinä pitäisi lukea Ave Maria gracia plena dominus tecum .. alkuperäisen tekijä ei ihan osannut lukea, koska kirjaimet ovat muun muassa väärinpäin.

Bit by bit all pieces were finished. We shared our experiences and even nightmares the intarsdia caused.
When some people run out of time, others helped. I was allowed to make letters to blue griffin. it should say Ave Maria gracia plena dominus tecum, but the one who made the original apparently did not how to read. The letters are for example wrong way.


Lopulta 17. joulukuuta valmiit osat kohtasivat toisensa ja ne ommeltiin yhteen. Aloitimme myös valmiiden eläinpaneelien kiinnittämisen toisiinsa.
Lopuksi keräsin palat omaan kassiini ja toin ne kotiin. Arvaatteko, että tuntuu aika hienolta nähdä tällainen kasa omassa keittiössä!

Finally: 17th December we had last sewing meeting and animal panels were joined to outer circles. At the end of the day I collected them and took them home with me.


Jouluna pidimme pienemmät ompelutalkoot ja kokosimme kaikki paneelit yhdeksi suureksi työksi. Moni, jolla ei ollut mahdollisuutta ja aikaa osallistua koko projektiin, halusi ommella edes vähän tätä historiallista työtä. Saara kävi joulureissullaan ompelemassa peuralle tammenterhon.

At Chrismas day we hel a small sewing meeting and joined all the panels together. Many people who could not be in team still wanted to make atleast some stiches to Masku coverler. Like Saara, who stopped by to make one acorn.



Myös maisteri itse eli arkeologi Ilari Aalto oli joulutalkoissa - ja pisti pari pistoa hänkin.
We also had the famous archeology Ilari Aalto, who also got his stiches to the work.

Elina ja palojen yhdistämisen zen. Mikä ihana tapa viettää joulua!
Elina and the Zen or panel joining. What a lovely way to spend Christmas day!


Kun palat olivat kiinni toisissaan, oli aika avata ja levittää koko työ. Hopean kimallus täytti hämärän huoneen - se on uskomattoman upea! Voi vain kuvitella, miltä hopeinen työ on näyttänyt kynttilänvalossa, hämärässä kirkkosalissa 600 vuotta sitten.

When all pieces were sewn together, it was time to spread the whole piece. The shine of the silver filled the room - it´s incredible! One can only imagine how it looked like in candle light 600 years ago in the darkness of a medieval church.

Työ kävi myös valokuvastudiossa, jossa käänsin sen myös nurin päin - alkuperäisen työn nurjasta puolesta näkyy vain vähän, mutta se näyttää erittäin paljon tältä.
Textile visited also a photo studio, and I turned the reverse side in pictures too. The originals reverse side is visible only in one corner, but this is how it looks too.


Lopulta oli aika juhlia ja päästää yleisö osaksi kokemustamme.
Finally it was time to celebrate and let the audience to be part of our experience!


These two photos: Mikko Pulla


Kiitokset Kansallismuseolle siitä, että saimme tehdä tämän.

Kiitos ompeluryhmälle siitä, että teitte meidän ideamme todeksi: Laura, Elina, Umu, Jiri, Katri, Beata, Maikki, Tea, Mari, Kristiina, Satu-Kirsi, Maija-Leena, Hanna, Annika - ja Elina. 
Tämä oli niin paljon enemmän kuin vain älytön ompeluprojekti. 

Kristalle innosta lähteä mukaan. Yleisölle kiitos siitä, kun otitte tämän niin hyvin vastaan. Ja Elinalle kiitos uskomattoman tehokkaasta projektijohtamisesta!

Ja tietenkin Maria and Amica: kiitos jakamastanne tuesta ja ideasta!

My thanks goes to National Museum for letting us do this. To sewing team for making our idea to come true. To Krista for her enthusiasm to be in this. To the audience for being interested. And for Elina for being stunnign project leader.

And of course Maria and Amica for your great support and original idea.

Mitäs sitten tehtäisiin?
What should we do next?

Tässä teille Ravattulan Ristimäen tekstiililöytö: lautanauha haudasta 8, vuoden 2015 kaivauksilta. Ristimäellä haudat numeroidaan vuosittain, joten 8/2015.
Here you are: a textile find, tablet woven band, from Ravattula Ristimäki grave 8/2015.

Vierailin viime syksynä Ravattulan Ristimäen arkeologisella kaivauksella ja juttelin arkeologi Juha Ruohosen kanssa, Tekstiilinörtti lautanauhaintoilijan sydän löi ylimääräisen lyönnin.
"No onhan täältä löytynyt tekstiilejä paljonkin", hän sanoi.
"On täällä lautanauhojakin. Pitkiä pätkiä. Osassa on vielä värit ja kuviot näkyvissä".
Kun sydänparka oli asettunut, piti tietysti laittaa Maikille viesti. Ravattulan Ristimäki stop lautanauhoja stop värit ja kuviot näkyvissä stop.
Onneksi tiesimme, keneen ottaa yhteyttä: arkeologi Jaana Riikonen on ollut vahvasti mukana sekä kaivamassa että tutkimassa Ristimäen löytöjä.
Saimme kuvia ja mikä parasta, Maikki kävi Turun museokeskuksessa katsomassa nauhoja itse. Hän tutki ne myös mikroskoopilla ja otti runsaasti valokuvia.
Kun Turun yliopistolla järjestettiin seminaari Rautakautta yli rajojen, tarjosimme luentoa aiheesta Lautanauhoja Ravattula Ristimäen tekstiililöydöissä.
Ja kaiken tämän tuloksena on paitsi uusi, tutkittu rautakautinen nauhamalli, myös pieni kudontaan liittyvä löytö tai oikeastaan todiste: epäsymmetrinen lankojen pujotus ja kudonta neljä eteen, neljä taakse.
Yleensähän suomalaisissa rautakauden nauhoissa laudassa on aina kaksi tummaa ja kaksi vaaleaa lankaa. Paitsi Ristimäellä.
Lisäksi lautanauhapiireissä on esitetty sellainen teoria, että historiallisissa nauhoissa ei olisi näitä neljä eteen neljä taakse malleja. Se teoria on täten kudottu ja kaiken lisäksi meillä on jo entuudestaan vaikkapa Kaarinan kirkkomaan haudan 40 nauha. Lisäksi virolaisissa löydöissä on useita neljä eteen-neljä taakse kudottuja nauhoja.

Last autumn I was visiting the Ravattula Ristimäki archeological excavation site. I talked with archeologist Juha Ruohonen. My textile nerd, tablet weaving enthusiast heart hit couple extra beats.
"Yes, there are quite a lot of textile finds too", he said.
"Yes, also tablet woven bands, with colours and patterns still visible."
When by poor heart had settled down, I had to send a message to Maikki. Ravattula Ristimäki stop tablet woven bands stop colours and patterns still visible stop.
Luckily we knew who to contact. Textile archeologist Jaana Riikonen has been involved with this site, actually digging there.
We got photos and the best thing, Maikki visited the Turku museum centre and saw the bands, looked them through microscope and took a lot of pictures.
When there was a Finnish iron age seminar day at Turku University, we offered a paper about Tablet woven finds in Ravattula Ristimäki textile finds.
As a result of this we now have a new, researched Finnish iron age tablet woven band pattern. And also a proof about one weaving technical detail. Yes, unsymmetrical threading and weaving four forward, four backward.
You see, so far Finnish tablet weaving has been threaded two light and two dark yarns per tablet. But... not in Ristimäki.
Also there are thoughts and theories that in historical finds there are no such woven bands (4F4B). Here in Finland and also in Estonia the finds tell another story. We have also Kaarina cemerety grave 40 with such pattern.





Tässä vielä nurja puoli ja tuppiloreuna / Here is the reverse side and the edge with tubular selvage.

Ja sitten kutomaan! And now you can weave it!




Mutta sitten:
Jos kerran Ristimäellä on tällainen nauha, niin voisiko sellainen olla muuallakin? Kaukolan Kekomäen neliönauha on ollut vähän arvoitus. Theodore Schwindt piirsi nauhat vuonna 1891. Tuossa neliönauhassa näkyy raidoitusta, joka on tulkittu muun muassa toimikkaaksi. Vaan kun Suomesta ei ole tunnettu tähän päivään mennessä yhtään ns. toimikasnauhaa (3/1 toimikasta). Eikä tunneta vieläkään: Maikki kokeili kutoa neliönauhan sekä toimikkaana että aivan uudella tavalla, eli Ristimäen nauhan tapaan. Nauhassa ei olekaan kahta tummaa ja kahta vaaleaa, vaan epäsymmetrinen laudoitus, aivan kuten Ristimäellä.

But then:
If there is this Ristimäki band, could similar be in some other places too? One of Kaukola Kekomäki has been a small puzzle: Theodor Schwindt made the drawing at 1891. The diamond pattern shows sniper surface and in some theories it has been interpreted ad twill. But in Finnish table weaving finds so far a clear twill has not yet been found. And seems that it is still so: Maikki tested the cornelian diamonds woven as twill and the Ristimäki way. And it works! Also the threading is unsymmetrical. Just like Ristimäki.



Alinna: Maikin ensimmäinen versio eli symmetrinen langoitus ja kudonta kolme eteen, kolme taakse. Keskellä uudella tavalla eli epäsymmetrinen langoitus, kudottu neljä kiertoa eteen ja neljä taakse. Ylinnä paksummasta langasta ensin neljä eteen, neljä taakse ja sitten toimikkaana kudottu.

In this picture; lowest band is the older version, woven 3 forward 3 backward. Then two band in the middle: unsymmetrical threading, woven r forward 4 backward. The top ones are test weaving for 4F 4B and the most top one is woven as twill.


Tässä on rinnakkain kolme eteen kolme taakse (vasemmalla) ja neljä eteen neljä taakse.
Testing the patterns: on the left 3F3B, on the right 4F4B



Tässä vielä kerran yli sata vuotta sitten tehty piirros ja Maikin uusi tulkinta. Jaa mitä ovat nuo vinot linjat? Tuolta näyttää, kun langan kierteet aukeavat ja kudelangat katoavat vuosisatojen aikana.

And here is the drawing, made over 100 years ago and Maikki´s new interpretation. The lines on drawing? They are now twill lines, they are actually the twist on yarn. That happens when yarn twist opens and weft dissolves (that indicates that weft was vegetable fiber).

Ja sitten taas kutomaan!
And now you can try yourself: here is the pattern



Pictures of originals: Maikki Karisto
Recreations: Mervi Pasanen

Hei täällä ollaan, rautakaudella! Here we are, in Finnish iron age!

Yksi kuluneen kevään suurponnistuksista omalta osaltani oli Birckala 1017 -näyttely. Vapriikista otettiin maaliskuun lopulla yhteyttä, että voisinko tehdä uuteen rautakausinäyttelyyn hieman tekstiilitöitä.
Aluksi tilaus koski neulakintaita, lautanauhaa ja kasvivärjättyjä lankoja. Helppo homma!
Mutta sitten tilaus kasvoi. Ehtisinkö pukea näyttelyyn kokonaisen perheen ja sotilaan? Ja tehdä sovitettavia vaatteita yleisölle.
Tuota... oli siinä pari isoa tilausta kesken ja Nesat ja... no okei, tehdään pois!

Viisi viikkoa aikaa.
Sinä aikana tein kaksi pellavapaitaa, kahdet villaiset housut, pronssispiraalein koristellun esiliinan ja hienon nauhan, pienen muinaismekon essuineen, seitsemän villaista tunikaa, neulakintaat, lautanauhoja, värjättyjä lankoja, kahdet säärisiteet...
Ja jouduin muutes tinkimään periaatteestani "ei ikinä ompelukoneella". Vaatteiden piiloon jäävät saumat on ommeltu koneella, mutta muuten joka ikinen näkyvä pisto mukaanlukien kaikki sisäosien huolittelut käsin.
Kankaat ovat pääosin Medeltidsmodelta, täyttä villaa. Pari pientä sovitusvaatetta on tehty ei-ihan-villasta eli sekoitekankaasta, ja säärisiteitä en todellakaan kutonut, vaan leikkasin kankaasta ja käänsin reunat.

Lisäksi kehräsin pienen näytteen vitriiniin. Kävin myös kutomassa lautanauhaa videolle (tulossa näyttelyyn) ja lisäksi luovutin museon käyttöön neulakinnaskurssien opetusmateriaalia (tulossa).
Meillä oli museoväen kanssa tapaaminen Kansallismuseon uuden perusnäyttelyn avajaisissa ja siellä Vapriikin väki kysyi, mistä löytyisi sopivia malleja Birckalan julistekuviin. Tarvittiin "kaunis nuori nainen" ja "komea tumma mies, 178 cm pitkä".
Kas, paikalla oli tuttuja Harmaasusia. Kaunis nainen... no tietenkin Laura. Ja komea mies... Julius!
Julle on kuvissa ihan omissa varusteissaan, mutta Lauralla on Birckalan näyttelyn äidin vaatteet ja Pirkka-pojalla minun tekemäni vaatetus.
Lauralla on itse asiassa tummanvihreä villamekkoni, jota olen käyttänyt viikinkimekkojen aluspukuna. Essun tein harmaasta villasta ja pronssit kieputteli Riku.

I also have spun a small yarn sample, and did tablet weaving on film (coming alter to exhibition) and gave museum a permission to use my nalbinding tutorials from my workshops (coming later).
We had a meeting with Vapriikki folks at Nationalmuseums new prehistory exhibition opening and they asked if I would know who could be suitable model for their posters. They need a pretty woman and a handsome man. Oh, I knew just perfect people: Laura and Julius from Greywolves.


 Tilauksen pääosa valmiina lähtemään Vapriikkiin. / The main part of the order ready to display.


Tilaukseen kuului myös vaatteiden pukeminen näyttelynukkien päälle. Noora painii isännän kimpussa. Noora auttoi myös parin mekon viimeistelyssä.
Part of the order was dressing the mannequins. Here Noora is wrestling with "daddy". Noora also helped with finishing one or two tunics.


Ei, äiti ei ole jäykkä zombie, vaan valmiina ottamaan Pirkka-pojan vastaan hevosen selästä.
No, "mum" is not a zombie, she is read to take her child from horses back.



Samat langat näyttelyssa / My yarns in display.

Nukkien villamekkojen alla on ihan oikeat rautakautiset pellavapaidat.
Undet the woolen tunics there are proper linen shirts.


Tilaus täydentyi tipoittain. Tämän työn kuvaus oli "nätti pussi aarteiden säilyttämiseen". Pietaryrtillä värjättyä villaa, nauhan malli on Maskun Humikkalan haudasta 32.
One small part of the order "a treasure pouch"´. Plant dyed wool fabric with tablet weaving from Masku Humikkala grave 32.


Kehruunäyte, jaalanlampaan villaa./ Spinning sample, jaalasheep wool


Riku teki loppumetreillä vielä puulusikoita. Ja jossain päin näyttelyä pitäisi olla minun ikioma kauhani, joka on siis laitattu museolle, mutta ainakaan nyt sitä ei näkynyt, Toivotaan, että se ei ole tarttunut kenenkään museovieraan näppeihin...

Spoons are made by Riku. I could not find the scoop which is mine, by Riku. I borrowed it for museum because there was no time to make one. I hope no one has taken it...

...ja kun vauhtiin pääsin, niin teinpä sitten saman vielä puna-ruskeana
...and why not make it in red-brown too...

Saturday 16th September, wedding of Anna Attiliani and Francesco Betti, also known ans Damisella and Todeschino , who actually lived in the Imola at 14th century.

It all started year ago in Visby, Gotland. My young italian friends Anna and Francesco lived with us in Battle of Wisby camp. One day we were again taking a walk to the old town, and they asked me to take their photo at their favorite spot.
I did. They looked happy and very much in love so I sait that "you can use this at your wedding invitations".
You see, ten years ago me and Riku were in Visby and we got our picture taken - and year later we used that picture in our wedding invitations.
This young couple looked at each others and started to giggle. "Psstt.. this is a secret and you are first to know... we are getting married, next year".


Later that week they came to me. They had a question about their wedding.
"Would you make our dresses", they asked.
"Of course I would, it is an honour", I replied.
Medieval dresses yes. I forgot to ask "what kind of a dresses".

"We want real silk and real gold, no lurex".
"Well, we are thinking of pattern specially made for us, handwoven, real silk and real gold..."
(link takes you to read more from Anna´s blog Tacuinum Medievale)


This is what they asked me to to: they are from same manuscript, but from two different pictures.For the wedding they made this picture with little help of photoshop.


Long train and confetti, the thing they throw at wedding, is a lovely combination...

So the one year long project started.

During the winter we talked about the model, layers, details and most important: the gold fabric. I followed the project from aside, like "yes, that pattern would be awesome".
Then this spring I got message: "fabrics are almost ready".
It was time time to make first fitting.

How to deal when distance between client and seamstress is as far as Italy-Finland? We travel.
For first fitting Anna and Francesco came to Lahti Finland.
And this is the point where Noora comes in.

I met this talented tailor/dressmaker at Hämeenlinna medieval market few years ago. She came to my booth and we talked. She was interested in historical clothing and also medieval. I told her to come to my dress course - I had no idea I was talking to a double master in clothmaking...

This spring we sat together in Maikki Karisto´s spinning workshop and I told her that I´m going to make extraordinary dresses for a wedding in Italy.
I could see that she was more than interested so I asked if she wanted to come and help with the fitting. She is a master in pattern making so I had some selfish thoughts when I asked her to join the fitting.
Italian guests in Lahti. The lake ice was already too weak to walk.

At the end of March we finally had guest from Italy.
We could not tell anyone why Anna and Francesco visited Finland in that month,  when ice and snow were almost gone.
We did nothing else but fitting. And basting. And testing. 14 hours a day. We finished work only some hours before guests had to go back on very early flight.

Happy clients resting after crispy chicken meal on famous Bunny couch.

Noora has a nickname "millimeter", and it´s given for a reason. Her skills in pattern marking are superior.

Francesco´s fabric was already with them and Anna´s fabric was brought to my hands by a trustworthy delivery company few weeks later.
Same time I was working with Nesat project and then Vapriikki museum placed their big order so I was rather busy at the time...
So all the time when I was posting pictures of finished works I was also sewing these dresses.

I started working from top to bottom:
1. Anna´s supportive linen underdress, 2. Francescos figure shaping doublet. Very fashionable at 14th century!
3. Francesco´s silk dress, that hides the doublet.
4. Anna´s silk dress.
and then finally dresses number 5 and 6 - the two gold layers.

I decided not to think too much the fact that I was working with unique material - which also cost quite a lot. "It´s only fabric", I told to Noora, who did not dare to make first cut on gold.
So I did. Oh heavens it ruins the fabric scissors! The "just silk" dresses Noora cut with her steel carbon blade "these are only fro silk" scissors, but for metal me chose to sacrifice my scissors.
You see, cutting and sewing gold is not easy, specially sewing when there are several layers. It makes needle blunt - the needles had to be sharpened frequently.
It hurts fingers, makes them bleed, if you don't us thimble. Wrists hurt. And it´s very slow, I noticed.

I made the clothes in my kitchen - and this little help was with me most of the time.

Anna´s pattern has birds and feathers. It´s based on extant piece located Uppsala cathedral, where they also have Margareta´s golden dress.


"I can´t cut this I can´t cut this..." Noora cut´s fabric every day at work,. but this was something different. That is not a cheap fabric, I can tell you.


 "Naah, just give ge the scissors, it´s only fabric", I replied. Tikru agrees.


"Ok, I can go from here".


Padding, padding padding... every stich by hand.


 And then I was sewing silk+gold and super fine wool with silk.
Sewing through real gold is not easy, I can not tell. But I l learned quickly in which angle the needle goes through - and when it doesn´t.

Then it was time to do the second fitting, this time in Italy. And yes, we still could not tell what we were doing, so "for no reason me and Noora just decided to spend weekend in Italy". We stayed in B&B close to Milan airport and fitted and fitted. Not 14 hours a day - we were in Italy so we ate too.

Second fitting In Italy. Anna got the fit the basted dress to see the shape. I decided to shorten dress a little bit from the front, to make it easier to move with.

The pattern on Anna´s dress is inspired by Margareta´s golden dress, the famous dress from Uppsala. We also decided to make her a proper trail. The very wide skirt part is pieced - the fabric itself is narrow. We did not cut  gores in the middle because we wanted to keep the pattern intact in the whole front piece. The back piece has a middle seam and both pink and golden layer have a side lacing.
The fabric is 63 cm wide - the dress has almost 12 meters of it.. Anna had a plan for off cuts so we could spend some extra fabric to make patterns even.


 Not just work, also sun and good food in Italy.


Anna finished her dress with pearls - like the original manuscript picture also has. Testing!

How about some padding..


My version of thimble: Moomin tape. Yes, the gold is hard for finger tips. I can tell that they do have my dna in one of the dresses...
Every single stitch in these six dresses are handmade.


 Buttons!


I was sitting in my kitchen and sewing - and sometimes there was sunlight, so I could just admire the shine of the silk and also gold.


I saved every piece of gold fabric and returned it to owners. They made some special gifts -  I got for example a small purse of Francesco´s fabric - and he carefully separated gold threads to make tiny golden tassels to my purse <3 p="">
3>

Francesco´s clothes ready - the middle layer is very basic, a bit like Bockstenman but in silk. I made also the fur work.


Francescos middle layer has tiny metal buttons.


When we travelled to fitting, all fabrics were in my hand luggage  - and when Italian airport security service wanted to see what I had in my bag I told them "NOT TO TOUCH".
When the dresses were made, we did not even consider of putting any of these to risk by sending them by mail. So: when we met in Sweden in the beginning of August, at Carnis banquette,  I was carrying the dresses again in my red back pack as hand luggage to give them to new owners.

My work was done - Anna finished her outfit by sewing pearls to the pink silk layer sleeves and adding the gems and pearls to the golden dress neckline.
More of the patterns, materials and acccessories you can real at Anna´s blog. The golden crown and Francesco´s belt are stunning work.

Tämä onkin monelle tuttu kuvio muun muassa Kalevala Korun mallistosta. Ikaalisista löydetty riipus, ihan selvästi hevonen.
Animal shaped charm - looks like a horse. From Ikaalinen.

Pronssisia linturiipuksia Köyliöstä / Bronze bird charms, finds from Köyliö.

This is page 1 - total pattern is three pages so remember to print all three!
Tämä on ensimmäinen sivu kolmesta. Muista tulostaa kaikki kolme!This is page 2 - total pattern is three pages so remember to print all three.
Tämä on toinen sivu kolmesta. Muista tulostaa kaikki kolme!This is page 3 
Tämä on kolmas ja viimeinen sivu.


Pienet hevoset ja linnut vuorottelevat nauhassa. Molemmat hyvin tärkeitä ja symbolisia eläimiä rautakaudella.
Small birds and horses hop on this band! Both animals were important symbols to Finnish iron age people.

Kudontavinkki! Ohjeeseen on merkitty pystyviivat helpottamaan kutomista. Voit luoda loimen tekemällä pystyviivojen mukaisia ryhmiä käyttämällä erivärisiä lautoja. Näin pystyt helpommin seuraamaan ohjetta etenkin sen yksivärisissä kohdissa.

A tip to ease the weaving: there are marked vertical stripes on pattern - mark your cards according to the groups which the stripes create. It makes following the pattern easier specially on one-coloured parts.

Hei arvoisa lukija!

Hieman surullisena minun on kerrottava, että tämän blogi eli Hibernaatiopesäkkeen kanssa on tullut Bloggeriin liittyviä ongelmia. Blogia suljetaan käytöstä noin kerran päivässä, koska siinä on muka haittaohjelma. Riku on tehnyt kaikkensa ongelman poistamiseksi, mutta toimenpiteidenkin jälkeen Blogger on yksipuolisesti jatkanut Hibernaatiopesäkkeen poistamista.
Mutta! Olemme edelleen olemassa - ja suurin osa kymmenen vuoden aikana julkaistusta aineistosta jatkaa elämäänsä uudessa osoitteessa.
Swan River Crafts on toiminimi, joka tunnetaan myös nimellä Joutsenjoen käsityöt eli minun ja myös Rikun töitä saa sitä kautta. Muutimme firman sivun nyt myös Hibernaatiopesäkkeen uudeksi kodiksi.
Jatkossa tapaamme siis täällä!
Tallenna uusi osoite kirjanmerkkeihisi ja linkkiluetteloon. Emmekä pahastu jos jaat tätä tietoa sinne, missä sitä mielestäsi tarvitaan.
Siis: https://swanrivercrafts.com. Tervetuloa.

Kuva on tällä kertaa Kansallismuseon uudesta perusnäyttelystä ja antaa vihjeen siitä, mitä haluaisin seuraavaksi tehdä: kerätä mahdollisimman paljon rautakauden tekstiilitietoa yhden otsikon alle.
Katsotaan miten tälle unelmalle käy.

terveisin Mervi & Riku


Dear reader!

I feel a bit sad telling you this, but seems that it´s time to change to a new address. We have had severe problem with Blogger who claims that my blog has some kind of malicius code - thanks to old template we had. Riku har worked a lot to fix everything,. but still Blogger removes this blog once a day.
Continuous complaining and trying to get contact to Blogger has taken too much time and energy - and it it extremely stressfull - that we have decided to move. Riku managed to save the ten years work which I have made with this blog - and all material is now safe.

We will delete some of it in new address and keep all the tutorials and the most popular posts.
When I did my master exam in crafting I created a page for my small shop Swan River Crafts and from this day it has now become a new home for Hibernaatiopesäke too. (hey you can find us at Facebook too!)
So: if you want to read us still - go to Swan River Crafts . And if you need nice textile or wood crafts from us - don´t hesitate to contact! Add new address to your bookmarks and links, please and see you at the new address! And I don´t mind if you share this information to whom it may concern.
So: https://swanrivercrafts.com - Wellcome.

The cover photo is taken at Nationalmuseum in Helsinki and it gives a hint of my Big Dream and it is collecting Finnish iron age textile material in one address. Let's see how it goes...

yours sincerely Mervi & Riku

 

Täällä ollaan! Kuvassa syksyinen muisto pieneltä pyhiinvaellukselta

Here I am still! Photo from small pilgrimage this autumn.

Hei ja hello!

Kuten moni on huomannut, blogirintamalla ei ole hirveästi viime vuosina tapahtunut. Niistä ajoi aika ohi, kun kaikki menimme tuonne sosiaaliseen mediaan. Siellähän kaikki tapahtuu, Instassa ja Facessa. Ja vähän YouTubessakin.

Mutta nyt on pikkuisen kerrattava kuulumisia, niin paljon isoja asioita on tapahtunut.

Vuonna 2013 tuli ulos Maikki Kariston ja minun lautanauhakirja Omenaisia ja revonneniä. Heti sen ilmestyttyä aloimme suunnitella toista lautanauhakirjaa. Se on nyt valmis. Sen nimi on Nauha-aarteita – Arkeologisia lautanauhoja Suomen rautakaudelta. Julkaisija on taas hyvä kumppanimme Salakirjat. Kirjan voi tilata sieltä

Kirjasta tulee myös englanninkielinen käännös nimeltä Tablet-woven Treasures – Archeological Bands from Finnish Iron Age. Kirjassa on monen vuoden työn tulos: Maikki on tutkinut ja tulkinnut Museoviraston kokoelmiin kuuluvia nauhafragmentteja. Hän on tehnyt niistä kudontamallit ja minä olen koekutonut kaikki 56 kirjan nauhaa.

Eikä tässä vielä kaikki: yhdessä Jenni Sahramaan kanssa valmistelemme myös kirjaa Suomen rautakauden puvuista. Se nimi on Löydöstä muinaispuvuksi ja sen toivomme saavamme ulos myös vuoden 2021 alusta. Kirja on myöhässä, kyllä. Mutta hitaasti tehden hyvä tulee – venynyt aikataulu on myös mahdollistanut paljon laajemman sisällön kuin alun perin ajattelimme.

Jos olet Facebookissa tai Instagramissa – etsi meidät käsiimme sieltä. Lautanauhat /Tablet weaving, Swan River Crafts ja Löydöstä muinaispuvuksi on FB:n puolella, Swanmervi Instagramissa. Ja lupaan _tulen tännekin useammin!

Ps. Tilaustöitä en ole ehtinyt hirveästi tehdä, kun on ollut useampi kirjaprojekti työn alla yhtä aikaa.

As you have noticed – blogs are not in fashion at the moment. Everything happens in social media – so do I. But I had to come and tell some news.

Oh dear, so much has happened! But now the big news is our second tablet weaving book.

We started the project right after our first one, Applesies and Fox Noses. That came out 2013. During the years Maikki has done incredible work byt reseraching our tablet woven treasures from Finnish iron age. She has made the weaving patterns and I have test woven all. As a result came this book – first in finnish but soon also in English! It is called – as suitable is – Tablet-Woven Treasures – Archeological Bands from Finnish Iron age.

It has 56 patterns – ALL based on actual finds. Imagine that! It is a unique collection – with any measure.

But this is not all! I have also been writing a book about Finnish Iron Age dresses with Jenni Sahramaa. We planned to publish it already this year but there has been delays – but it was actually good. Now we have even more material in the book.

I have to admit – blogging or running a webpage is not the first thing on my mind at the moment.

If you wish to know more about what is happening and what we are doing – then visit FB-pages like Lautanauhat/Tablet weaving, or Swan River Crafts or Löydöstä muinaispuvuksi. Or find me at Instagram – Swanmervi is my name.

But I try to come here too – when I have time 

pages like Lautanauhat/Tablet weaving, or Swan River Crafts or Löydöstä muinaispuvuksi. Or find me at Instagram – Swanmervi is my name.

But I try to come here too – when I have time