Quantcast
Channel: Hibernaatiopesäke
Viewing all 114 articles
Browse latest View live
↧

Simaa ja uhkapelejä. Mead and gambling.

February 19, 2013, 6:33 am
$
0
0
"Some mead, maybe?"  "Oh, yes please".

Olen kova sanomaan "kyllä se sopii", kun kysytään mukaan kaikenlaiseen hauskaan. Tässä on taas yksi sellainen: Gotlannissa Visbyssä toimivalla Kapitelhusgårdenilla on paitsi mainio keskiaikaravintola, myös nettikauppa ja sellainen vierailijablogi, johon kutsutaan asiakaskuntaa kirjoittajiksi.
Minä kun niin tykkään tuosta uhkapelistä... tein blogiin pienen tarinan siitä, mitä varomattomalle voi käydä markkinamatkalla. Lukekaa tuo opettavainen tarina, jotta tiedätte ja osaatte varoa tulevankin markkinakesän houkutuksia!
Ystäväni Uta ystävällisesti avusti tarinan tekemisessä. Kuvat otti Eme.

I tend to say "yes I can" when someones asks me to do all kind of fun things. Here is again one: in Gotland, Visby there is a fantastic medieval restaurant Kapitelhusgården, which also has a webshop and  ablog, where they invite their customers to write.
I like gambling... well I wrote a story of what can happen during market trip. Read the story and be prepared to summer and tempatations of the market!
My dear friend Uta assisted me. Pictures are taken by Eme.

"And how about a game..."
 
"Hahhaa! It mine! Ít is all mine!!"
↧
Search

Hetki Rosalassa. One moment at Rosala.

March 12, 2013, 1:42 am
$
0
0

 
Aamuaurinko paistaa sisään nukkumapaikkamme jäätyneestä ikkunasta Rosalan viikinkikeskuksessa. Koitan torkkua hieman, sillä yöuni jäi taas lyhyeksi ja olen ollut aamiaiskokkina. Kuuntelen, miten ihmiset puuhakkaasti valmistautuvat päivän leikkeihin. Kuulen puheensorinaa, aseiden kalinaa ja pronssisten korujen kilinää, kun naiset pukevat päälleen muinaispukujen vaippahameita.
Tämä on minulle erittäin tärkeä hetki. Olen heimon parissa, kaukana arkisen elämän epävarmuudesta ja peloista. Olen nauranut ja laulanut aamun tunneille saakka hienojen ihmisten kanssa, ruokkinut heidät ja nyt kuuntelen.
Minun on hyvä olla. Tässä on nyt tämä hetki, nämä ihmiset, tämä aika.
 
Sun is shining, I can see it through the frozen windon in my sleeping chamber. I am at Rosala, in a viking house. I have just made breakfast to my viking tribe and I am tired.
I am listening how people are getting dressed to go out. Men will be fighting, and everyone will take part to games.
This is a very important moment for me. I am with the tribe, far away from uncertainty and fears of everyday life. I have been singing and laughing to morning hours with a group of wonderful people, fed them well and now I am listening them, lying behind woolen curtains in my chamber.
Life is good now.  In this moment, here with these people.
 

Päivätorkuista ei tule mitään. Ulkona on mieletön auringonpaiste. Kirkas valo, jota emme ole nähneet pitkien talvikuukausien aikana. Pukeudun parhaimpiini ja menen nauttimaan auringopaisteesta ja ihmisistä.
Miehet taistelevat, osa väestä on hakeutunut lämpimälle seinustalle paistattelemaan päivää ja Riikka ja Tuuli valmistautuvat järjestämään päivän kisaohjelman. Hieman myöhemmin ohjelmassa on makkaranpaistoa ja glögiä Idänkävijän talolla, mutta siinä vaiheessa olen jo takaisin keittiössä tekemässä ruokaa heimolle, olenhan keittiöorjana.

I can not sleep. Sun is shining bright outside. We have not seen it during these long winter months.
Men are fighting, others are simply enjoying the sun. Riikka and Tuuli are preparing the games.
I will stay our a while and then go back to kitchen. I am one of the kitchenslaves.

 
Rosalan talvitapahtuman hauskuus tiivistyy muutamaan kuvaan ja tässä yksi niistä. Satunnaisesti valitut joukkueet ratkovat yhdessä visaisia tehtäviä ja tässä on menossa mäenlasku. Koko joukkueen pitää mahtua säkin päälle ja pisimmälle laskenut joukkue voittaa tämän osakilpailun. Paitsi että kuulostaa helpommalta mitä on: säkki liukuu huonosti, ihmisillä on vaikeuksia pysyä sen päällä, mutta yleisöllä on hirvittävän hauskaa. Riikka, toinen kisan järjestäjistä olkoon siitä elävä todiste.

Winter-Rosala is fun event. Look at the picture above: there is a team sitting - and lying - on a supposed-to-be-slippery plastic bag, which should take them down hill. The team, which is going more far will win this game. Exept that the team is stuck on hill. That is just too funny, shows Riikka too.


 

Rosalan kyläläisissä on nuoria ja vanhoja. Koiriakin ja ihan pieniä ihmisiä. Yhdessä muodostamme ison perheen, kylän. Leikimme, nauramme ja vitsailemme. Tässä ollaan valmiina kuljettamaan korkkia. Pieni Hanna menee ennen Rikua.
 
This is like a real village: kids, adults and even dogs. We enjoy living here, this one weekend. We play, we discuss, we sing.
Here they are playing one of the games, carrying a cork on spoon. Little Hanna will do her share before Riku.  
 
 
 
Ilta koittaa. Huikea auringonvalo on vaihtunut pitkätalon hämäräksi. Kynttilät valaisevat ruokapöytää ja salia. Olemme valmistaneet pitkän pöydän täydeltä ruokaa ja alkaa päivän paras osuus näin kokin kannalta. Ottakaa, syökää, nauttikaa: karpalospelttiä, rakuunaporkkanoita, hernemuhennosta, kotijuustoa, mustaamakkaraa ja puolukka-punasipulihilloa, lohi-munapiirakkaa, Douce ame eli kananpoikaa kermassa ja possua kultaisessa kastikkeessa. Jäkiruoaksi korinttikakkuja ja päärynöitä viinissä kanelikerman kera.
 
Vadit tyhjenevät, ihmiset ynisevät vatsat ruokaa pullollaan. Ilta jatkuu tarinoiden ja laulujen parissa. Vasta aamutunneilla kömmin takaisin omaan kammiooni. Kuuntelen vielä valvovien iloista naurua.
Minun on hyvä olla.
 
Evening comes and sunshine changes to a candle light. We have prepared a big meal and best part begins: hungry people eating. Eat, drink, enjoy! Spelt with cranberries, pea pure, carrots with honey, home made cheeses, sausages, lingonberry-red onion jam, salmonpie, chicken with herbs and cream - Douce ame - and pork in saffron sauce. Desert is excellent small caces and pears in wine with cinnamon cream.
They eat all the food. We get empty bowls back. People are full. Evening continues by telling stories and singing.
Finally it is time to go to sleep, in my chamber. I am listening to those, who don´t sleep yet. They laugh.
Life is good now.


Olen tosi onnellinen siitä, että kirjaprojektin kautta löysimme tämän kolmikon. Saaran ja Nannan kanssa on hyvä olla keittiössä.
I am happy to be a kitchen slave with Saara and Nanna, co-writers of our splendid cook book (which will be published in english too!!)
↧
↧

Kaarinan tiikerinhammasnauha :D Tiger tooth braid!

March 23, 2013, 12:44 am
$
0
0
Hei. Tässä on Tiikeri. Kääpiöpinseri, ikää kahdeksan viikkoa ja viisi päivää. Niin ja on tuossa se uusi versio Kaarinan karhunhammasnauhastakin...
Hey! Meet Tiger. Miniature pincher, age eight weeks and five days. And yes, there is also my new version of Kaarina bear tooth braid...

 
Tässä kohtaa yritin ottaa kuvaa uusimmasta työstäni. Kudoin Kaarinan karhunhammasnauhasta toisen version, siis ohuemmasta langasta kuin tuo ensimmäinen versio oikealla on. Eka oli Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkaa, tex 125 x 2, mutta kuten näkyy, se on aivan liian paksua. Kuviokerta on pitkä,  ja pehmeä nauha tekee pinnasta pehmeän, eivätkä puolikaskiertojen hienoudet pääse täysin esille.
Kakkosnauha on Wetterhofin Veeraa, tex 55 x 2. Väreistä sininen ja keltainen on värjätty Krista Vajannon kurssilla ja tuo väriyhdistelmä on yksi niistä, joita Silja Penna-Haverinen testasi pro gradu -työtään varten. Nyt nauha on myös oikean levyinen, tämä on 16 milliä.
Nauhassa on tuppilohulpiot eli alapuolelle kääntyy keltainen reunalanka. (Katso aloituskuva, koiran kuonon päällä).
Valmis nauha on kolme metriä pitkä ja sen kutomiseen (sekä muutaman virheen purkamiseen) meni noin 40 tuntia. Yksi kuviokerta on yhdeksän senttimetriä pitkä.
Kudontanopeuskin on kasvanut: kun tein ensimmäisen harjoituskuvioni Veerasta, siihen meni kaksi tuntia. Nyt suoriudun kuviokerrasta tunnissa.

Here I tried to take a picture of my latest work. I have woven a new version of Kaarina bear tooth braid, from grave 27.
First version (on the right) I made of thin Pirkka -yarn, tex 125 x 2, but it is absolutely too thick. The pattern is too stretched and the soft surface does not bring out the fine details of half turns.
Second version is made of Wetterhof Veera, tex 55 x 2. Blue and yellow yarn I dyet at Krista Vajanto´s dye class. That colour combination is one of which Silja Penna-Haverinen tested when she was making her master´s thesis.
Now the braid is also the correct widht, this is 16 mm. It has tubular selvages, the yellow edges are turned on reverse side (see the opening picture, on dog´s muzzle).
Braid is three meters long and I spend 40 hours weaving and yes, also unweaving it (of course mistakes must be corrected!!!). One raport (of pattern) is nine cm long.
I have developed in speed also: when I made my first try with this patterns, I spent two hours to one raport. Now it takes only one hour.
 
 
Ja sitten pikku Tiikeri tulikin paikalle..... and then comes little Tiger.
"Haa! Mikä herkkupala! Minulle!!"
"Hoo, what a treat! For me!!!" 

"Onpa herkulliset värit tässä uudessa versiossa!"
"Oh, this new version is yummy goodness!"

 "And it is all mine!!!"
Ja niin karhunhammasnauhasta tuli tiikerinhammasnauha....

ps. näkisittepä kun yritän ommella Satu-Kirsin mekkoa...
you should see when I try to sew a dress....

↧

Keskiajan kimallusta. Medieval bling-dress.

April 2, 2013, 11:28 pm
$
0
0

Nauhojen kudonnan lomassa on mukavaa tehdä muutakin. Siis ommella.
Satu-Kirsi halusi keskiaikaista blingiä: alla mustanharmaa kalanruotovillainen mekko, Herjolfsnes-kaavalla. Hihoissa tinanapit (ostettu Tippet.fi -verkkokaupasta, samoin kuin pienet lehdenmalliset koristeet eli besantit, valmistaja Billy and Charlie´s). Alusmekossa on nyöritys. Yläosa on vuoritettu valkaisemattomalla pellavalla.
Päälle tehtiin tummanpunaisesta ohuesta villasta helvetinikkunamekko. Muoto on tehty käyttäjän omia kurveja mukaillen eli istutettu päälle.

Between braid weaving it is nice to do something else. Like handsewing.
Satu-Kirsi wanted to have a dress with medieval bling: underdress is grey-blackish herringbone wool, made in Herjolfsnes style. Sleeves has tin buttons (bought from Tippet.fi -webshop, like the leave-shaped bezants too, all made by Billy and Charlie´s.)
Surcote is made of thin dark red twill. It is fitted for user.

 
Etuosaa koristaa 35 pientä tinalehteä. Alusmekon pääntie ja surcoten sisäosat on huoliteltu lautanauhalla (neljä lautaa, menekki reilut viisi metriä yhteensä).
The surcote is decorated with 35 small tin leaves. The necklines and sides of the surcote I finished with tablet woven braid (four tablets and about five meters).
 

Lopputulos näyttää aika kivalta... nyt jännitän, mitä käyttäjä itse tykkää uudesta vaatteestaan.
I like the way it turned out... I hope she also likes it.
↧

Lautanauha: pikku maistiainen tulevasta kirjasta. Tablet weaving: a small teaser from our book.

April 20, 2013, 10:44 am
$
0
0
Alkuperäinen mallinauha kirjassa on iloisen keltaisen pinkki. Tilaaja tykästyi malliin, joten siitä tehtiin toinen versio, jonka perustana on kirkas vihreä.
Original braid on our book is happy yellow-pink. Customer liked the pattern, so I created a new version, based on bright green.

Kun joku pyytää tekemään itselleen lautanauhan, peruskysymyksiä ovat:a) mihin käyttöön se tulee,  eli onko kyseessä koriste vai vyö. Se vaikuttaa esimerkiksi langan ja kuvion valintaan. Paksu ja leveä nauha ei sovi koristeeksi, ohuen hento ei toimi vyönä.
b) minkälaisen vaatteen kanssa nauhaa käytetään eli vähän mitä aikakautta nauha olisi.
c) millaisia värejä siinä pitäisi olla.

Värien valinta on hauskaa ja yllättävää. En osaa piirtää kuvaa tai maalata taulua, mutta nauhojen värittämisessä pääsen iloittelemaan.
Tällä kertaa tilaus oli siis viikinkiaikaiseen asuun miehelle vyö. Vihreä, jossa saisi olla kirkasta, mutta aika vaalean vihreää. Hyvä. Sen pariksi tarvitaan jotain tummaa. Punainen on aina hyvä. Jotta kuviot erottuvat, pohjan ja kuvion välille tarvitaan kontrasteja. Joskus käy niin,  että vaikka kerällä olevat nauhat ovat takuulla eri väriä, niiden valööri on niin samanlainen, että kuvio ei erotukaan. Siis rohkeasti kontrastia.
Reunat? Tumma, vahva väri ja ihan pieni väripilkku jotain kirkasta.

Tämä on muuten pieni maistiainen kirjasta: tuo nauha on yksi kokonaan uusista malleista, joita olemme kirjaan suunnitelleet. 

* * *

When someone asks me to weave a tablet woven braid, I ask few basic questions:
a) what is it going to be, decoration or a belt, for example. Choosing the yarn and pattern depends on that. Decorative band should not be too wide or thick, thin braid is not a good choise for belt.
b) which period it is going to be.
c) and the colour of course.

Choosing the colours is fun and surprising. I don´t know how to draw or paint, but choosing colours is my field of art.
This time I made a belt for viking era, male. Green, and specially light bright green.
Good, start with the green. Then something dark, a contrast colour, that´s what the patterns needs. Sometimes that two balls of yarn are clearly different colours, but their shade is so similar, that pattern does not show clearly.
Red is always good with green. And some dark colour for edges. And a dash of something bright.

This braid is also a teaser from the book, which we are just making: it is one of the new patterns which we have designed.


Kun valitset värejä nauhaan, mieti, onko niissä tarpeeksi kontrastia. Erottuuko kuvio?
Compare colours: do they have enough contrast? Will pattern show?


Luontivaiheessa pääsee jo vähän herkuttelemaan sillä...
When making the loom, you already get some idea...

 ... että miltähän tämä....
 ... of how this....

... oikeasti näyttää, kun sitä pääsee kutomaan!
... will really look, when you can finally start weaving.

Ja sitten vinkki: minulla ei ole mitään ihmeellistä kudontatelinettä, vaan kudon nauha vyöhön kiinnitettynä. Loimi on kierretty tuollaiseen nerokkaaseen H-muotoiseen raamiin, se puolestaan on kiinni ruuvipuristimessa joka on kiinni olohuoneen sohvapöydässä... päästän uutta kudottavaa tarpeen mukaan ja saan hyvin pidettyä loimen kireällä.
And then a tip: I don´t have any fancy loom, I use backstap (well, a belt). But my work is on this genious H-shape frame, which is attached to a carpenters clam, which is attached to my living room table... It also helps to keep the tension even during the weaving.


Sama nauha, eri värit, eri tunnelma. Ja huikean hieno nurja puoli. Pakkohan se oli sitten luoda sama loimi vielä kolmannen kerran; seuraavaksi tulee tummalla pohjalla vaaleanvihreitä kuvioita.
Same pattern, different colour, different feeling. And the reverse side is very nice. Of course I had to make one more loom, this time green figures on dark red.

↧
↧

Lontoota ja lautanauha -paljastus. Some London and second tablet weaving teaser.

May 5, 2013, 9:17 am
$
0
0
 
Terveiset Lontoosta! Taustalla on British Museum, jossa vietimme ihanan Chrissien kanssa mukavan iltapäivän.
Greetings from London! That building behind us is British Museum, where is spent a lovely afternoon with even more lovely Chrissie.

Oli taas se aika keväästä, kun lehtemme järjestämän Uutiskisan voittajat lunastivat palkintomatkansa. Vein kolme teinityttöä ja heidän opettajansa neljäksi päiväksi Lontooseen. Ihan hirveästi näillä reissuilla ei ole omaa aikaa, mutta aina se museokäynti jotenkin onnistuu. Viime vuonna V&A ja Museum of London, tällä kertaa British Museum.
Sen keskiaikaosasto ei elävöittäjän kannalta ole maailman järisyttävin, mutta on sielläkin aarteita. Tällä kertaa parasta oli kuitenkin Chrissie, johon tutustuimme toissavuonna Ronneburgin linnamuseon 1300-luvun elävöityksessä ja joka oli vuodenvaihteessa meillä vieraana.
Chrissie on älyttömän taitava ompelija ja hän näytti kuvia vielä salaisesta projektistaan. Sen verran voin kertoa, että hän on tehnyt erääseen filmiin vaatetusta. Pakahdun ylpeydestä, kun saan tuntea tällaisia ihmisiä.

* * *

Again it was that time of the year when I took three teenagers to London: our newspaper arranges this News Competition and winners get a trip to London.
As a guide and guardian I don´t have that much time for my self, but always I manage to arrange some time for a nice museum visit.
Last year I was at V&A and Museum of London, this time British Museum.
It´s medieval section is not that big, but there are tresures. This time the most precious thing to me was Chrissie Carnie, a very lovely lady who we met at Ronneburgs two years ago, at the 14th-century event. She visited us at the end of the year.
She is incredible talented seamstress and she showed me what she hs been up to lately. It is a secret but I think I can reveal that she made clothes for a historial film. I am more than proud that I have these kind of friends!

 

Sisällä museossa näimme hienoja asioita aina Egyptin muumioista lähtien, mutta minua kosketti tämä pieni lintu. Se on joutsen, kaulassaan kruunu. Tämä ihastuttava 1300-luvun esine,  Dunstable Swan muistuttaa minua Neulakon Elinasta, ystävästäni ja mestaristani. Olipa kiva nähdä tämä ihan itse!

* * *

Inside the museum we saw many wonderful things, like mummies from Egypt, but the most touching little item was this elaborate Dustable Swan, a swan carrying a crown around the neck.
It reminds me of my friend and master Elina. It was lovely to see this item!


Ja oih, solkia 1300-luvulta! Tunnettuja malleja molemmat.
And oh, the well known brooches from 14th century!

Ihastelimme myös tämän patsaan röyhelöhuntua.
We also addmired this statues frilled weil.

Kotipuolessa tapahtui myös paljon: meillä oli korkean tason lautanauhatapaaminen.
Kanadalainen Pirkko Karvonen otti jokin aika sitten yhteyttä. Hän oli nähnyt blogissa lautanauhoja ja halusi tulla tapaamaan Maikkia ja minua. Pirkko on kutonut kaikkea mahdollista, myös lautanauhoja ja jopa opettanut kudontaa intiaaneille Kanadassa. Hän on myös ollut perustamassa sellaista yhdistystä kuin Twist eli Tablet Weaver´s International Studies & Techniques.
Niin sitten keittössämme puhuttiin kaikista maailman tunnetuimmista nauhankutojista Peter Collingwoodista lähtien, katseltiin meidän töitämme ja tutustuttiin sekä puolikaskiertoihin että suomalaisiin rautakauden nauhoihin.
Olen saanut aikaisemmin jo nähdä  vilahduksia Maikin tutkimuksista, mutta nyt kun näin Maskun Humikkalan nauhat, Halikon Rikalanmäen ja Kaarinan kirkkomäen hautojen nauhoja, menin ihastuksesta sekaisin. Ja hei, jos tämä pian julkaistava ensimmäinen kirja menestyy, kustantaja on luvannut vakavasti harkita kakkososan tekoa. Siinä Maikki sitten julkistaisi kaikki mielettömän upeat tutkimustensa tulokset.
Tällä ykkösosalla hän haluaa ensin opettaa ihmiset kutomaan nauhoja ja tutustuttaa kutojat erikoistekniikoihin. Kudonnan opiskelu on matka, hän sanoo. Sen aikana pitää opetella muutakin kuin lukemaan ohjetta.
Olen itse pian pari vuotta kulkenut omaa matkaani hänen kanssaan ja tiedän nyt, mistä hän puhuu. Suosittelen kokemusta.

* * *

There has been a lot of things happening at home too: we had a high level meeting in tablet weaving.
Pirkko Karvonen, a legendary weaver from Kanada had seen our work here in my blog. She contacted us and wanted to meet us. Pirkko has woven a lot of different things an even taught weaving for indians. She has been a one of the founders of Twist, the Tablet Weaver´s International & Studies -society.
So our kitchen was full of talk about all the worlds best known tablet weavers like Peter Collingwood, about our work, different techniques and about finnish iron age tablet weaving.
I have earlier seen glimpses of Maikki´s research and I can tell here now that they are amazing. She showed now all the most incredible bands from places like Masku Humikkala graves, from Halikko Rikalanmäki and Kaarina burial site. I went bezerk!
If this first patterns book is a succes, our publisher has promised that he will very seriously consider of publishing part 2. On that Maikki will publish her incredible research!
This first pattern book´s meaning is to teach readers and weavers to weaving and our special tehnniques. Learning is a journey, says Maikki. During that journey a weavers should learn more than just follow the instructions.
My journey with her has now taken two years and I can say now that I understand what she means. I can recommend that experience.


Maikki ja Pirkko keskustelivat vilkkaasti nauhoista, erilaisista tekniikoista ja erilaisista merkitsemistavoista.
Maikki and Pirkko had a lot to talk about different type of tablet woven bands, different techniques and also about the different instructions.

Pirkkoa kiinnosti etenkin puolikaskierrot, niiden tekniikka ja nauhamallien suunnittelu niitä käyttäen. Maikilla oli hyvä havaintomateriaali, koska hän on tehnyt ison työn tutkiessaan tätä unohdettua menetelmää.
Pirkko was interrested about half turns and how to design tablet weaving patterns using them. Of course Maikki has a brilliant tutorial material because she has made a lot of research about this forgotten technique.

Oma kirjamme edistyy hyvää vauhtia, materiaali on kasassa ja taitossa, vain viimeiset käännökset puuttuvat. Kääntäjämme Uta on aivan loistava keksiessään nauhamalleille hulvattomia englanninkielisiä nimiä. Esimerkiksi tässä nauhassa vilisee yhteneväisiä neliomenaisia. Englanniksi Diamond Applesies. Tämä värimuunnelma on nyt kolmas tätä mallia ja voi että minä tykkään tästä. Hieno malli, lisää näyttävyyttä saa värivaihdoilla ja neliomenaiset löytyvät kuviona myös niistä upeimmista suomalaisista nauhalöydöistä.
Kaikki kirjan nauhat on nimetty kuvioiden vanhoilla nimillä, eli kirja vilisee hauskoja nimiä aina kirjan nimeä myöten.
Tadaah: se on Omenaisia ja revonneniä!

* * *

Our book is soon coming, all the material is done, only the last of the translations need to be done. Our translator Uta is incredible creative while making awesome names to our band patterns. For example here are Diamond Applesies. This is now third variation I am making of this pattern and I like it a lot. Nice an easy pattern and the motif, the applesies, can be found also in the most elaborate finnish iron age tablet woven bands.
All our patters have old finnish names, so there will be plenty of odd english names too, including the name of the book.
Tadaaah: it is Applesies and Fox Noses!


Tässä mallissa vilisee avaimenkieliä ja siivilänpesosia vähäisten lättäpäiden kera. Malli on kirjan vaikeammasta päästä. Kyllä, toinen kurkistus kirjan mallivalikoimaan!
This patterns has key teeth and a grand sieve nests with a miror flathead. It is one of the challenging bands. Yes, this is a second teaser from the book!

↧

Kirja tulee ihan kohta! Soon the book is out!

May 28, 2013, 9:43 am
$
0
0
Riku, sankarini, suojasi kasvilavan ahkeralta kaivuuavustajalta.
Riku, my hero, protected my dye plant garden because of little helper.

Voi hyvänen aika että alkaa jännittää: lautanauhakirjan ilmestyminen on ihan kohta totta. Olen valvonut jo öitä miettien, miten se otetaan vastaan ja onhan siinä tarpeeksi haastetta uusille kutojille ja jotain herkkuja kokeneille... Ihan pian se tulee!
Olemme viimeistelleet kirjan ulkonäköä, miettineet nauhojen nimiä ja ystävämme Uta on tehnyt valtavan upean työn kääntäessään noita vanhoja suomalaisia epäsanoja englanniksi.

Mutta hei, pihallakin tapahtuu! Viime syksynä tein värikokeiluja pihassa kasvaneella mataralla ja silloinhan kävi ilmi, että pihassa kolme vuotta juuriaan kasvattanut matara oli "väärää sorttia" eli keltamatara Galium Verum, eikä siis Rubia Tinctorium, joka on se "oikea" värimatara.
Onneksi on Riihivillan Leena: häneltä sai valmiiksi koulittuja taimia! Nyt minulla kasvaa oikeaa mataraa ja kolmen vuoden kuluttua juuristo on valmis korjattavaksi...
Taloon muuttanut pieni ihana kääpiöpinseri Tikru on teettänyt lisätöitä myös puutarhassa: värilavaa piti suojata aidalla. Se sattui olemaan pikkukoiran lempipaikkoja. Nyt se ei enää pääse kaivamaan, sillä aidan suojissa kasvaa mataraa ja väriresedaa (Reseda luteola).

* * *

Good heavens, we are living exiting times!! Book about tablet weaving is soon out! I can´t even sleep, because I have been wondering how weavers will take it. Is there enough challenge for beginners and advanced weavers.. But it will be out soon!
We have been finishing the look and the layout, we have been thinking about the funny names of the bands. Uta has made an incredible work when thinking of names in english.
But hey, there is also a lot going on in the garden. Last year I made an dye experiment with madder groving in my garded. It turned out to be "wrong one", aka Lady´s Bedstraw, Galium Verum instead of Rubia Tinctoium, the Dyer´s Madder.
Luckily there are people like Leena from Riihivilla.
From her I got some Rubia Tinctorium plants. I am so happy; now I have right kind of madder groving.
Because we have this puppy Tigger, we had to build fences to protect my dye plants. This puppy loves digging in the garden and madder garden happened to be her favourite place.
Behind the fence I now have madder and reseda growing.

Siinä ne ovat: oikeat värimatarat! There it is: right kind of madder!

Kirjaa odotellessa käykää tykkäämässä! Avasimme kirjalle ja suomalaisille lautanauhoille sivun Facebookiin.
Hey, you can now like finnish tablet weaving: we have a page in Facebook. Go and like us!


Olen myös kutonut, jälleen kirjan ohjeilla. Tässä villi väritulkinta Maskun Humikkalan nelilehdestä!
I have also been weaving, again pattern from the book; this is a wild colour experiment of Masku Humikkala cloves.

Ja lisää lautanauhaa: Uta ei ole kokenut kutoja, mutta halusi rohkeasti kutoa itselleen nauhan, johon kiinnittää 1300-luvun muodikkaat tekoletit. No, tässä talossa on lankaa ja teimme ompelulangan ohuesta silkistä loimen ja näin hän kutoo elämänsä noin toista lautanauhaa:
More tablet weaving: Uta is not a experienced weaver, but she wanted to be brave and weave a band for her 14th century cornettes. Since this is a House of Yarn, we made her a loom from very thin silk yarn. There she is weaving like second band ever;

26 lautaa, keskellä 22 kuviolautaa, joissa kaksi lankaa eli laudassa. Ne muodostavat kutoessa raidallisen kuvion yksiväriseen pintaan. Joo, aivan pakko tehdä tämä itsekin! Nauha on siis tuttu 1300-luvun Lontoon löydöistä.
26 tablets, 22 centre tablets having only two yarns per tablet. They create that stripe pattern to a one coloured surface. Yep, I have to do this too! The band is known from 14th century finds from London.


Minä opettelin Annikan opastuksella ihan uutta käsityötä: posament on viikinkiaikainen metallikoristelutapa, jota esimerkiksi Birkan löydöissä on runsaasti. Tässä siis elämäni ensimmäiset lankasolmut! Hauskaa!
I have been learning something new too; Annika came over and showed me how to do posament, the viking era metal thread decoration, which they have found a lot for example from Birka graves.Very nice!

↧

Article 0

June 8, 2013, 12:48 am
$
0
0
Kirja on painossa ja tulee sieltä ulos juhannusviikolla. Olen iloinen siitä, että sain tehdä tämän suuren idolini Maikin kanssa. Tässä sen kansikuva. Hieno!
Kuvat otti Riikka Sundqvist, kirjan käännötyön teki aivan uskomattomalla tarkkuudella Ulla-Mari Uusitalo ja käännöstyön kommentoi ja tarkasti Chrissie Carnie.
Kirjan nimessä on sana omenaisia... Niitä on useita esimerkiksi tuossa keltaisessa nauhassa. Uta teki urotyön keksiessään, miten sanotaan englanniksi piikkitarhoja, kananvarpaistarhoja tai kannikkaisia.
15. kesäkuuta Pyhtäällä Kesä-Heikki -markkinoilla ja etenkin Turun keskiaikamarkkinoilla voitte myös nähdä kaikki kirjan nauhat luonnossa. Kudon myös nauhoja kummassakin paikassa, joten tervetuloa katsomaan miten kääntyy puolikaskierto ja miten tehdään tuppilohulpio. Elokuussa pidänkin jo aiheesta kurssia Kapitelhusgårdenissa Visbyssä Gotlannissa!

The book is now being printed and comes out right before Misdummer. I am so happy that I had a chance to do this with my idol Maikki.
The pictures were take by Riikka Sundqvist, and Ulla-Mari Uusitalo did the englisht translation. Chrissie Carnie checked the englisht texts and also commented out rather "funny" names.
The Applesies --- it is not a real word. It describes the shape, which maybe looks like an apple.
On that yellow band on the book cover you can see many applesies.
I will be showing all the bands at medieval markets this summer, starting at finnish events Kesä-Heikki at Pyhtää, then Turku Medieval market and at August I am teaching finnish iron age tablet weaving at Kapitelhusgården, Visby Gotland!
↧
Search

Kirjakauppa on auki. Book store is open.

June 11, 2013, 5:49 am
$
0
0
. 

Nämäkin löytyvät kansista: Kaukolan Kekomäen rautakautiset nauhat.
Also these bands are included in the pattern book. They are from Kaukola Kekomäki, from Iron Age.

Kirjapäivitys: kustantaja eli Salakirjat on lisännyt kirjamme nettikauppaansa ja sitä voi tilata sieltä. Kustantajan sivulla on myös tieto siitä, millä markkinoilla hänen kojunsa on tänä kesänä.
Valitettavasti se ei ehdi omaan kauden avaukseeni eli Pyhtäällä järjestettävään uuteen, yksipäiväiseen markkinatapahtuma Kesä-Heikkiin 15. kesäkuuta. Mutta otan mukaan kaikki kirjan mallinauhat ja kerron mielelläni lisää. Piipahtakaa siis kysymässä Iloisen Joutsenen kojulla, jos lautanauhat kiinnostavat.
Kirjat kustantaja tuo tullessaan Turun keskiaikaisille markkinoille kesäkuun lopussa. Turun markkinoilla Iloisen Joutsenen koju on työnäytösalueella, omalla tutulla paikallaan, mutta tällä kertaa pienemmällä kokoonpanolla.
Maikki ei valitettavasti pääse itse paikalle, hän on jokavuotiseen tapaansa opettamassa kudontaa Sveitsissä.

Book update: our publisher Salakirjat has now added our book to his webshop. There is also shopping cart in english.
The book will be available also from some medieval markets abroad, like Horsens in Denmark and Medieval Week in Visby.
And you will find Merry Swan at Turku medieval market at the end of June.
Maikki is unfortunately not there, she is teaching weaving in Switzerland, as she does every summer.


↧
↧

Minun kakkuni! Saija baked me a cake!

June 14, 2013, 6:37 am
$
0
0


Olen ihan sanaton. Kakkumäen Inkku eli Saija teki minulle kakun.
En päässyt syömään sitä, sillä välillämme on puoli Suomea, mutta ajatus on tärkein.
Kun olen katsonut tämän erittäin taitavan ja monipuolisen tekijän töitä, muun muassa kakkuja, heitin kerran hänelle että "koska teet pystykangaspuu-lautanauhakakun". Olen tätä ennen hämmästellyt muun muassa niityllä taistelevia viikinkejä... kakun päällä!!!
Nyt sain kakkuni. Kiitos siitä ja kiitos ajatuksista ja kaikista niistä yksityiskohdista, jotka Saija teki kakkuuni.
Tämä ajatus menee parhaimpien ikinä saamieni lahjojen joukkoon, sinne kärkisijoille.

Look at my cake! Well, I did not eat it, because talented hand crafter who made it, lives very far away, even in the same country...
Her name is Inkku or Saija. She is incredible, very skillful with everything she makes and I addmire her for many reasons.
Her blog is in finnish only, but she says many very nice things about me, since I have been helping her when help was needed. And because I have challenged her to make me a cake... with vetrical loom and tablet weaving... This is not first amazing thing she has baker. Look at her other posts and you will find for example a field full of fighting vikings!
This lovely thing is definatelly one of the best presents I have ever received... even I did not actually get it.
The thought matters. Thank you.

↧

Hei, oletteko kuulleet, että... /Hey, have your heard about...

June 17, 2013, 4:27 am
$
0
0
 
Ystäväni Saara sai minulta syntymäpäivälahjaksi tämän lautanauhan. Se on kudottu ohjeella, jonka suunnittelimme kirjaamme.
This tablet woven band is Saara´s birthday present. Pattern is one of our own designs.
 
Kesän markkinakausi on nyt avattu Pyhtäältä Kesä-Heikin markkinoilta ja pitää oikein onnitella järjestäjiä. Kolme kotiäitiä eli Anna, Teija ja Taija tekivät hyvän tapahtuman ja näyttivät Pyhtään pessimisteille, että keskiaikamarkkinat ovat hyvä idea.
Itse en ehtinyt taaskaan kuin nopeasti silmäillä lähikojut, koska meillä oli Iloisen Joutsenen teltalla kuulkaa sutinaa!
Jiri teki monenlaista punontaa, luottoräätälimme Katri hämmästytti ihmisiä käsinompelulla ja minä kudoin lautanauhaa. Ja esittelin Sitä Kirjaa, jota kustantajan kojussa naapurissa sopivasti myytiin.
Katri nauroi iltapäivällä, että osaa jo litaniat ulkoa. "Hei, me ollaan tehty kirja!" Ja sitten tietysti miten kudotaan tuppilohulpiota ja mikä on puolikaskierto.
Ihmiset olivat erittäin kiinnostuneita tekemisistämme ja kirjaa myytiin hyvin. Moni osti myös aloituspaketin; teimme Maikin kanssa muutamista nauhoista valmiita harjoitusloimia, joissa on siis laudat valmiiksi alkuasennossa ja kutojan tarvitsee vain kutoa.
Maikki itse on nyt Sveitsissä opettamassa kudontaa usean viikon ajan, mutta on tosi hienoa kun voin lähettää hänelle näitä hyviä uutisia kotimaasta. Nyt jännitämme, miten kutojat ottavat kirjan vastaan.
Seuraavaksi vuorossa tilattujen vaatteiden ompelua ja sitten kohti Turkua!
 
* * *
This summers market season is now opened. Kesä-Heikki was small, new and quite nice event. It was organised by three local mothers, who decided to show that medieval market is a good idea.
Once again I did not have time to browse the market, because we had busy time at our own tent, the Merry Swan.
Jiri did his braids, Katri amazed modern people by hand sewind and I showed tablet weaving. And of course spoke about the book. The publisher was selling it in his booth, which was our neighbor.
Katri said, that she learned all about the book, how to make tubular selvages and how to weave half turns, just by listening to me all day long... and hey, have you heard that we made this book!
The visitors were very interrested in our things and the book sold well. Many also bought the starters kit; Maikki and I made looms ready for practice. Tablets are in starting position, all they need to do is weave.
Maikki is in Switzerland now for several weeks teaching weaving, but it is great that I can send her these messages about the positive feedback we are getting.
Next: sewing and then Turku medieval market.
 
Hieno hetki lauantaiaamuna kojulla: oma kirja ensimmäistä kertaa käsissä. Olen iloinen!
What a nice moment I had last saturday: our book in my hand for the first time. I am so happy!
 
 Tässä se kesä taitaa mennä: lautanauhoja, lautanauhoja ja lisää lautanauhoja. Ja se kirja.
This is how the summer looks like: tablet woven bands, tablet woven bands and more tablet woven bands. And the book.
↧

Takkeja tuplana. Double doublets.

June 25, 2013, 6:51 am
$
0
0
On siinä taas kissalla ihmettelemistä. Ruusukuvioinen doubletti? No ei sentään, kukkakangas on vain sovitusta varten.
I say, a rose patterned doublet, seems our cat wondering. Well, luckily it is only for toile making.
 
Kevään aikana olen pikkuhiljaa ommellut kahta takkia eli doublettia. Kumpikin takin tilanneista herroista osallistuu elokuussa Visbyn taisteluun sotaleirin asukkaina.
Näiden kahden takin tekeminen on ollut hauska projekti: olen tehnyt niitä yhtä aikaa, herrat ovat olleet jopa samana päivänä sovituksissa.
Peruskaava on sama; neljästä osasta koottu vaate, istutettu käyttäjän päälle. Kumpaankin tulee napitus hihoihin ja etuosaan.
Kaksi samanlaista, mutta samaan aikaan niin kovin erilaista vaatetta.

During this spring I have used my time in sewing also. I have made two doublets, which both head to Battle of Wisby in Gotland in the beginning of August. We are going to live in the was camp and these two men, both named Ville, are going to be in finnish camp with us.
It has been really interresting to operate two coats in the same time. Boys have even been in fittings same time.
The pattern is same on both coats: basic fitted doublet. There are buttons on sleeves and in front.

Kukkalakanasta tehtiin sovituskaava. Villet harrastavat historiallista miekkailua, joten sovitus tehtiin asianmukaisessa asennossa. Ville K kokeilee.
The flower printed fabric is for fitting. Because both of Villes do historical swordmanship, that´s why the fitting was done in proper poses. Ville K testing.

 

Ensimmäinen sovitus: kaavan teko ja kankaiden leikkuu. Katri tuli apuun ja teimme työtä linjalla minä sovitin, Katri muokkasi kappaleet ommeltaviksi.
First fitting: pattern making and fabric cutting. Katri came to help. I did the fitting, Katri worked the pieces of fabric to sewing ready form. 
 


Ja sitten harsitaan ja neuloitetaan ja asustetaan: hyvänen aika, kangas muuttui takiksi! Tässä näkyy heti ero kahden miehen välillä.
Then some basting and pinning: oh heavens, the fabric turns to coats! And differences are shown already.


Lähikuva Ville K:n kankaasta: käsinkudottua toimikasta!
Close up of Ville K:s fabric: handwoven twill.

Ompeluvinkki tässä samalla: kangasliitu ei aina pysy kankaassa tarpeeksi hyvin, joten tiukoissa paikoissa, kuten hihoissa, merkitsen ompeluviivan ompeleella. Tässä käytin siis punaista lankaa merkitsemiseen.
A sewing tip: if your fabric markes does not stay well enough, I recommend to mark atleast critical sewing lines with yarn. Here I have used red yarn to mark the sewing line.


Villen käsinkudottu kangas on melko paksua, mutta samalla harvaankudottua. Kahdesti käännetty sauma olisi ollut hirvittävän paksu, joten käänsin katesaumassa päälle raakareunan ja ompelin siihen villalangan mukaan. Se estää reunan kuituja aukeamasta.
Ville K´s handwoven fabric is rather thick so I finished the seam by attaching a woolen yarn to the fabric´s raw edge.
 

Huolittelulanka on tietysti itse värjätty. Ville K:n takin ompelin pellavalangalla.
The yarn which finishes the seam is naturally dyed. I used flax for sewing.

 


Kummankin takin pääntie on huoliteltu lautanauhalla. Kummassakin on sama kuvio eli nauhaa ohentava limityskuosi, jossa keskimmäisissä nelireikäissä laudoissa on vain kaksi lankaa. Ville H:n sinisen takin nauha on ohutta Pirkanmaan kotityön lankaa, Ville K:n lanka on selvästi paksumpaa.
Ville H:n takki on ommeltu silkkilangalla ja saumat on huoliteltu myös ompelemalla ohut lanka saumaan samalla.
Both coats neclines are finished with tablet woven bands. They have same pattern, but due to differences in the quality of the yarn his band is thicker. The tablets have four holes, but the centre tablets have only two yarn, so that creates the brick like pattern.


Toisen sovituksen aika: takeissa on saumat huoliteltu ja hihat istutettu. Nyt katsottiin, vieläkö ne mahtuvat... kyllä. No, totisuus oli taas kaukana.
Second fitting: long seams are ready and sleeves fitted. And yes, they were very serious as always.

Ja sama takaa.
And the same seen from behind.



Minusta on kiva tehdä vaatteisiin pieniä yksityiskohtia, joita käyttäjä ei varmaan edes huomaa. Villen takin etureuna on huoliteltu Herjolfsnesin vaatteista tutulla pistolla, joka englanniksi on stab stich. Se on hidas tehdä, mutta sillä saa tosi tosi pieniä pistoja. Takkien nappilistat ovat luonnonväristä pellavaa.
I like making small details which no one hardly notices. Ville K´s coats button list is finished with stab stich, known from Herfolfsnes finds. It is slow to make but makes lovely tiny stiches. The button lists are linen.

Ja sitten alkoi nappien teko: Ville K 8+8+29 kangasnappia ja läpeä. Ville H 11+11+35 tinanappia. Tikru auttaa.
And then the buttons: Ville K fabric buttons 8+8+29, Ville H 11+11+35 tin buttons. Tikru wants to help.


OH!!! Kauheaa! Kuulkaa kun hiiret olivat yön aikana käyneet syömässä reiän Ville K:n hihaan! Itse asiassa kolme! Mutta onneksi sen voi aikakautiseen tapaan paikata. Villen K:n takissa on siis sen sotaleiriuskottavuutta lisäävä paikka jo valmiina... (todellisuudessa paikka peittää kolme väärään puoleen hihaa tehtyä napinläpeä. Sadasti tarkistin ja... väärään reunaan. Ikinä ei ole näin käynyt. Nappikohu! Kohunapit väärällä puolella! Katso kuva!)
Tarina hiiren syömistä reijistä on anastettu Albrechs Bössoreilta.

OH!! Horrible!! A mouse had eaten a hole to Ville K´s sleeve!! Actually three! Luckily it was possible to do medieval patch to cover it... so this coat has camp-authenticity already when just finished... (ok, there were no mice... it was me, silly me, attaching buttons to a wrong side of the sleeve. I checked one hundread times and even then... This is something I have never ever done. So a button scandal!! See the pictures!!)
And the story of the holes eaten by mice is stolen from Albrechts Bössor.

 
Hiiret kävivät syömässä Ville K:n hihaa!
The mice have eaten the sleeve!
 

Iloinen Joutsen, joka on ilmeisesti kaiken kiiltävän perään, jo hamuaa Ville H:n nappeja!And the Merry Swan, who obviously likes bling, has decided to eat Ville H´s tin buttons!

Siinä ne sitten ovat. Kaksi Villeä. Toinen kimalteineen, toinen maanläheisemmissä tunnelmissa. Kiitos taas luottamuksesta. Siniseen takkiin tulee vielä 18 nappia lisää, mutta se sitten Turun markkinoiden jälkeen. Ruskean takin annan Ville K:lle siellä ja toivotaan, että selitys hiiristä menee läpi.
There they are. Villes in double. Another blingy, another more close to earth. I want to thank again for this opportunity. The blue coat will have 18 buttons more, but that will happen after Turku medieval market. Ville K will have his coat there and I really hope that he buys my story about the mice.

Edit:

Tällainen siitä Ville H:n takista tuli valmiina. Ja Ville K nauroi hiirijutulle ja kiitteli takin autenttisuutta jo uutena!
Ville H´s coat ready. Ville K said the story about mice was funny and he thought that it only made it more authentic. Phew!
↧

Turku ja keskiaikaiset markkinat. Turku medieval market.

July 5, 2013, 5:32 am
$
0
0

Tätä tein markkinoilla tänä vuonna: kudoin nauhoja, esittelin kirjaa ja vedin myös loimia muille. Taustalla Mari: en nähnyt mitä kaikkea hän teki, mutta kuulin kun yleisö huudahteli hämmästyneenä hänen hienoista nauhoistaan.
This is what I did at the market this year: I was tablet weaving, telling people about the book and made warps for other people. Behind me there is Mari. I could not see what she was doing, but I could hear all those amazed comments from the visitors. Her braids are awesome.

Muistan kun kävin vuosia sitten ensimmäistä kertaa Turun keskiaikaisilla markkinoilla. Olin ystäväni Anun kanssa ja meillä oli oikein hienot pellavaiset, vaihtoväriset mekot päällä... kyllä, minullakin on ollut sellainen.
Noista ajoista on kohta kulunut kymmenen vuotta ja sinä aikana markkinoista on tullut Suomen keskiaikaharrastuksessa se paikka, jossa pitää käydä ja näkyä. Yhä useammin näet harrastajat tulevat sinne parhaat päällä ja se on älyttömän hauska asia. Mahtavan hienoja pukuja oli liikkeellä.
Minä tietysti räpläsin kaikkien kankaat ja napit ja voi että se Hanna oli tehnyt sen Uvdalin mekon! Hänellä oli se päällään muotinäytöksessä ja se näytti hyvältä. Tosin en ole vielä koskaan nähnyt Hannan päällä mitään, joka ei näyttäisi hyvältä.
Näytöksessä pyörähti myös taannoin tekemäni puku, se mustaharmaa ja punainen yhdistelmä.
Potin vei tänä vuonna Saara hääpuvussaan, jonka esikuva on Unkarin kuningattaren hääpuvustosta 1500-luvulta. Silkiä ja samettia ja taitavia smokkauksia.
 * * *
I started visitig Turku medieval market almost ten years ago. Back then there were not so many medievalists wearing dresses at market. We had those two-coloured linen dresses and oh how proud we were...uh.
Now things are different: more and more re-enactors and medievalists come to market wearing their best dresses. The Turku market has become a place to meet the others.
I love seeing everybody´s dresses. Yes, I am the one who wants to know where that lovely fabric is from and what are those lovely buttons. And how wonderful was Hanna´s new Uvdal dress!
She wore it at medieval fashion show and looked good. Although I have never seen Hanna wearing anything that doesn´t look good.
There was also the dress I made previously, the natural grey kirtle with red surcote. But the most beautiful was Saara wearing her wedding dress, which is inspired by 16th century Hungarian queens wedding collection.

Ihana, kaunis Saara! Hänellä oli päässään huntulaite minun saksalaisesta puvustani ja olen ylpeä voidessani kertoa, että tuon upean vihreä-kultaisen silkkibrokadin on kutonut yksi lautanauha-idoleistani eli Amalie (Amy, Uusi-Seelanti), jonka moni varmasti tuntee blogista Adventures in Historical Tablet Weaving. Hän oli kutonut sen, malli on Anna Neuperin mallikirjasta ja siis 1500-luvun nauhoja. Pitkään kesti, että nauha meni paikalleen, mutta siinä se nyt on ja sopi hienosti Saaran kullanvihreää asua somistamaan. Uta ompeli sen paikalleen maailman sievimmillä pistoilla.
* * *
Lovely, beautiful Saara! She wears my wulsthaube and I am proud to tell that the gold-green silk brocade is made my Amalie or Amy from blog Adventures in Historical Tablet Weaving. It is from Anne Neupers model book, 16th century patterns. It took a long time until I finally put it where it belongs. It gives a final touch to her dress. Uta sew it to the veil with her tiny tiny stiches.

 
Minullakin oli näytöksessä hääpukuni: omani on 1300-luvun loppupään muotia. Puku on villaa, turkissomisteet kania ja hunnussa on hopealangalla kiinnitettynä 200 helmeä.
Nyt helmihunnun alla oli myös pieni röyhelöhuntuni.
 
I was also wearing my wedding dress in the fashion show. It is 14th century, made of wool and white rabbit fur. The veil has 200 small pearls attached with silver yarn. This time I am also wearing my small frilled veil.
 
 
Suuren yleisön silmissä cooleinta keskiaikamarkkinoilla ovat paahdettu sika vartaassa ja huutavat näyttelijät. Olen iloinen siitä, että usein harrastajat kokoontuvat Iloisen Joutsenen kojulle. Käydään katsomassa mitä meillä nyt on tarjolla - tänä vuonna muun muassa herrain alusvaatteita.Ja tietysti lautanauhoja, tai oikeastaan kirjoja.

The great audience seem to think that cooles things at medieval market are the whole roasted pig and shouting actors. I am glad that medievalists find their way to out tailor shop and see what Merry Swan have this year. Like mens underwear and tablet weaving books, which were this years new things.
 
Ja sitten
Ville K sai kojulla takkinsa ja oli siihen tyytyväinen:
A satisfied customer Ville K.
 
 
Riku rupatteli Torstain ja Hannan kanssa. Kyllä, Hannalla on uusi mekko, norjalaisen Uvdalin löydön mukaan.
Riku keeping company to Torsti and Hanna, who has awesome new dress, which is based on norwegian Uvdal find.
 

Hollolan trio Katri, Emma ja Maria. Girls from Hollola.


Mieleisiä vieraita jälleen! Sebastian, Taija ja Ronnie viettivät seurassamme kaksi hauskaa päivää.
I love these people! Sebastian, Taija and Ronnie spend to days in Turku with us and those were days of lot of fun.


Elina oli markkinoilla vain päivän, mutta ehti silti räätälöidä pientä vaatetta tulevalle vauvalleen.
Elina spend only one day at market. She spend her time in tailorin a tiny dress to her baby.


Teemu, tuo mainio kauppamiehemme, esitteli muun muassa näitä alushousuja.
Teemu, the jolly merchant, shows the panties from our new collection.



Räätälikoju Iloinen Joutsen on monen tekijän summa. Kiitos Elinalle siitä että tartuit tähän ideaan silloin kolme kesää sitten.
Kiitos markkinaväelle! Kiitos Saaralle kudonnasta ja Teemulle huolenpidosta. Kiitos Hitlalle ja Katrille kaupan pyörittämisestä. Kiitos kutojavieraat Hanna, Jenni ja Susanna. Kiitos Jiri ja Mari: ilman teitä kahta meillä ei olisi talonmiehiä eikä sitä ällistyttävää nauhatietoutta, joka teillä kahdella on.
Kiitos Åsa ja Martin! Tack! Ni är underbart!
Kiitos Ilona avusta ja seurasta, Uta majapaikasta ja suurin kiitos Rikulle, omalle rakkaalle joka jaksaa kerta toisensa jälkeen laittaa vaimonsa matkaan.
* * *

Tailor shop Merry Swan iscreation of many lovely people. Thank you Elina for jumping in to my idea few summers ago.
Thank all the people in the market! Thank you dear saara for weaving, Teemu for caring. Thank you Hitla and Katri for shop assistance. Thank you guest weavers Hanna, Jenni and Susanna. Thank you Jiri and Mari, for being trustworthy janitors and for mind-bogglingribbonawarenessthatyou twohave.
Thank you Åsa and Marti! Tack! Ni är underbart!
Thanks to Ilona for company and help, Uta for place to stay and greatest thanks to my beloved husband Riku, who time after time packs the wife to market trip.
Markkinoiden jälkimainingeissa sain nauhatilauksen. Tämä on mieluinen, sillä se menee Maijalle, joka on yksi mukavimmista ihmisistä joita maa päällään kantaa. Maija rakastaa merta ja luontoa ja halusi kirjan ohjeella nauhan, jossa on meren rannalla istuva kettu. Tällainen lähti tulemaan.

After the market a band was ordered. This is very pleasant order, it is for Maija who is one of the most wonderful people I know.
She loves the sea and the nature. She wanted a band where a fox is sitting by the sea. This is what I am making.
Maijan lautanauha. This tablet woven band goes to Maija.
↧
↧

Ja sitten jotain aivan muuta. Perhosbaari. Something completely else. Butterbly bar.

July 18, 2013, 3:44 am
$
0
0
Hei, tuossahan on hibernaatiopesäke!
Hey, let´s hibernate!

Tämän blogin nimi viittaa hibernointiin. Siis siihen, kun perhoset nauttivat elämästään.
Olemme pyrkineet luomaan omaan puutarhaamme perhosille lokoisat oltavat, kuten paljon niiden suosimia kukkia. Nyt teimme niille baarin. Ideana on tarjota perhosille mieluista evästä, jota nautittuaan ne voivat vetäytyä levolle.

* * *

This blog´s name refers to hibernation. We have tried to create a good place for butterflies to hibernate, for example by planting flowers which they like. Now we made them a bar. They can enjoy themselves first and then rest a while.

Hibernaatiopesäke

Tarvikkeet:
lasisia maljoja
punaviiniä
hunajaa/siirappia/fariinisokeria
ripaus hiivaa
kuivausliina tai pesusieni

Tee näin:
sulata viiniin fariinisokeria tai muuta makeutta
lisää hippunen hiivaa
kaada seosta maljaan
laita päälle pala kuivausliinaa tai pesusientä niin, että neste imeytyy siihen
ripusta suojaisaan paikkaan lähelle perhosten suosimia alueita

Nyt vain odotellaan siivekkäitä asiakkaita.

Hibernation bar
Take:
glass jars
red wine
honey/syrup/brown sugar
hint of yeast
piece of sponge

Make:
heat some wine and add honey or syrup or other sweet sugar
add a hint of yeast
pour mix into a jar
put a piece sponge on top so that the wine gets absorbed to it
hang it close to the butterflies favourite flowers

Then just wait for the winged customers.


Huomatkaa, että viini on valittu baariin toivottujen asukkaiden mukaan. Muutkin punaviinit käyvät.
Notice the wine! Specially selected to customers.
↧

Pientä nyöripohdintaa. Small thought about lacing.

July 18, 2013, 11:28 pm
$
0
0
Tein uuden villaisen alusmekon ja vihreä päällysmekon, koska tällä hetkellä omistan tasan yhden vaatekerran. Olemme lähdössä Visbyseen, jossa järjestetään Battle of Wisby, vuoden 1361 taistelun hengessä.
Olemme mukana sotaleirissä ja sinne on tiukat määräykset varusteiden suhteen. No, kävin koko keskiaikavaatevarastoni läpi tiukalla seulalla, jota kutsun Visby-seulaksi. Jätin komeroon kellanvihreän alusmekon, sinisen lyhythihaisen päällysmekon, punaisen väljän villamekon ja kaksi huppua.
Kaikki loput annoin tai myin. Sama tuuletus kävi myös viikinkivaateosastolla, josta lähti kiertoon muun muassa värillinen pellavamekko, päällysmekkoja ja ensimmäinen olkainmekkoni. Niissä ei ollut mitään vikaa: yksi ei mahtunut päälle, toisen kankaassa saattoi olla sekoitetta, kolmannessa oli liian näkyvä pisto... siispä uutta tekemään!

Jo viime kesänä ihastelin ruotsalaisten harrastajien vaatteita eli Albrechts Bössor-ryhmän tyttöjen mekkoja: niissä oli nyöritetyt hihat. Olen myös nähnyt kuvan saksalaisessa kirkossa olevasta patsaasta, jossa hienolla rouvalla on nyöritys hihassa ylös asti. Ostin mekkokankaan jo viime kesänä ja koko talven olen ajatellut nyörihihoja. Nyt tein ne.
Olen kokeillut mekkoa jo vähän käytössä ja nyörit toimivat tosi hyvin. Kun hihaa pitää kääriä työntekoon, riittää kun nyöriä löysää hieman ja käärii hihan ylös. Kun työ on tehty, hiha alas ja nyöri tiukalle.
* * *

I have made a new kirtle, because at the moment I have only one old. We are going to Visby Gotland, to event Battle of Wisby, to reenact that yeat 1361 battle.
We will live in a war camp and they have strict rules about things you can use. I decided to look at all of my medieval clothes according to my own rule, the Visby-rule. I left to the closet my greenish-yellow kirtle, blue shortsleeves overdress, red warm dress and two small hoods. And my wedding dress, of course.
Everything else is now sold or given away. I did the same too to my iron age dresses: one coloured linen dress, over dresses and my first apron dress. There was nothing wrong with them: one was too small second had wrong kind of fabric to my taste, third had too long stiches... So I can make it all again!

Already last summer I addmired the dresses which Albrechts Bössor groups girls had: they had lacing on the sleeves. I also saw pictures of a statue in German church: a lady wears a dress with lacing on the sleeves. All the way up.
I bought the fabric last summer already and now I made the dress with laced sleeves.
I have already tested the sleeves a bit and they work really well. I just loosen the lacing a bit, and roll the sleeves up.
* * *
Tein nyörinreiät kahden sentin välein, sekä miehustaan että hihoihin. Näin nyörit saa tiukalle, tiukkakin mekko menee hyvin kiinni, eikä välistä kurki hirveästi valkoista alusvaatekerrosta. Kehon "korkeuserot" eli poven koko aiheuttaa aina pientä rakoilua. Sen takia suosin istutusta niin, että etuosa on lähes suora ja kurvit otetaan sisään muuten kuin kurvittamalla miehustan aukkoa.
 
Miten puvun kaula-aukon reunat saa niin, että ne ovat käytössä tasan? Nyörityksessä on pari taikaa, jotka on hyvä osata. Käsite Zen of spiral lacing kuvaa sen mielestäni selkeimmin: toisella puolella kaksi alinta ja toisella puolella kaksi ylintä reikää ovat lähempänä toisiaan kuin muut reiät. Kannatttaa katsoa linkki! 
* * *
 
The eyelets are every two cm, both on the front and on sleeves. I think this way I can close the dress opening really tight and avoid white underlayer showing. Well.. due to my body shape that tends to happen and this is why I don´t like dress fitted too curvy on front..I like rather straight shape on bodice opening. Not the one that follows bust line curves.

 
How to make lacing so that the edges on the neck line match? There is a trick. Learn about Zen of spiral lacing: too lowest eylets on the other side of the opening are closer to each other than the rest, and on opposite site two on the upper part do the same. Look at the link!
 
Nyörinreikiä! Eyelets!
 
Jouduin miettimään myös nyörin väriä. Kun tein nyörinreikiä, postasin niistä kuvan Facebookiin ja Johanin mielestä ne näyttivät pieniltä kukilta. Hän totesi että vihreä nyöri olisi kiva. No, minä kokeilin ja opin. EI.
Näkyvä nyöritys näytti minusta mekon koristamiselta, eikä se ollut tarkoitus. Usein nimittäin aikakauden maalauksissa ei nyöritystä ole lainkaan otettu kuvaan mukaan.
Siis onko nyöritys ollut a) koristeellinen osa mekkoa vai b) olisiko se sittenkin kuin vetoketju nykyaikana. Tarkoituksenmukainen kiinnitys, jonka ei ole tarkoitus näkyä? Maalauksissa näkee mukavan tiukkoja mekkoja, joissa ei ole edessä mitään kiinnitystä. Niissä voikin olla sivunyöritys, jota ei ole maalattu kuvaan. Kuten ei nykyajan vetoketjuakaan korostettaisi.
Toisaalta: mainitsemassani saksalaispatsaassa etuosan pitkä nyöritys ja samoin hihojen nyöritys on veistetty näkyviin todella korostetusti. Tässä tapauksessa kyse voisi siis olla koristeesta.
 
* * *
I also had to think about the colour of the cord. When I was making the eyelets, I posted a picture on Facebook. Johan replied that they look like little flowers and if he was making them, he would use green cord. Hey, I can always test it....NO!!
It became too visible and looked like a decoration to me. That was not the purpose on this dress. In many painting or the time period the lacing does not show at all.
So: is the lacing a) decorative part or the dress b) or would it be like zipper, a functional and non-visible way to close the dress?
In many paintigs there are nicely fitted dresses, but no cords visible on front. That might be hidden on side, and painter has not painted it, like modern zipper would not either.
On the other hand, on that german statue the lacing is very visible, almost highlighted. In that case it might be dress decoration.
 
 
Vihreä nyöritys. The green lacing.
 
Sininen nyöritys. The blue lacing. 

Ja sama vertailu itse mekossa. Ehdottomasti ohut, huomaamaton nyöritys.
And then same lacings compared on the dress. Absolutely the not so visible lacing.

Omassa mekossani päädyin siihen, että siniseen kankaaseen luonnonvärisellä pellavalangalla tehnyt nyörinreiät, jotka ovat kuin pieniä kukkia, riittävät. Nyörin on syytä olla huomaamaton. Tein siis haarukkanyöriä Wetterhofin Veerasta (tex 55 x2). Pidän ohuesta nyöristä ja olen oppinut, että kierretty silkkinyöri on ehkä hieno, mutta ajan mittaan se tekee temput. Olen kerran istunut kaksi tuntia avaamassa täydellisen jumittunutta silkkinyöriä --- mekko ei olisi lähtenyt päältä muuten.
 * * *
I decided that the natural colour flax on flower-like eyelet are visible enough. The cord must be not too visible. I made a lucet cord and used thin Wetterhof Veera wool yarn. I like thin cords but I have learned that twisted silk cord is not good. I have spent two hours trying to open one -- I did not want to cut it.
 
 
Ihana Riku! Olen hukannut ostamani nyörihaarukan, joten Riku teki minulle sellaisen oman pihan omenapuusta.
I love Riku! I have lost my lucet so Riku made me a new one. This is made of apple tree grown in our garden.
 
 
↧
Search

Mad, mad, madder!

July 29, 2013, 3:00 am
$
0
0
Hihaton mekko minulle, siipalle takki.
I got a new sleevless overdress, Riku has a coat with 50 buttons.

Kuten aiemmin kerroin, pistin keskiaikavaatekaapin sisällön uusiksi lähestyvän Battle of Wisbyn kunniaksi...sota, mikä ihana syy tehdä vaatteita!
Sinisen alusmekon ja vihreän lyhythihaisen alusmekon jatkoksi tein oranssin hihattoman päällysmekon. Sitä varten tilasin valkoisen kankaan Saksasta Naturtuchelta ja värjäsin sen kotona krapilla.
Viime kesänä värjäsin jo yhden kankaan krapilla ja mietin koko talven, että se on se hihaton mekko... kunnes levittelin sitä Rikun nähden. Mies nappasi kankaan ja sanoi että "tästä tulee jotain mulle".
Siitä tuli takki.
Huomasin, että me alamme muistuttaa keskiaikaista versiota tuulipukupariskunnasta. Nyt voimme aamulla miettiä, laitammeko päälle vihreät asut vai olisiko krappipäivä. Hah!
Riku sai tässä kesän aikana myös ruskearuudullisen työpaidan, joka toivottavasti sotkeentuu jo ensi viikolla saveen, kun teemme saviuunin Visbyn sotaleiriin.
Mad about madder. Mataran vallassa. Sellainen tunne tuli kun katselin meidän puvustoamme...
 
As I told earlier, I am re-making my medieval dresse. First I made a blue underdress and green shortsleeved overdress, next in line was madder-red sleevless overdress. I ordered some nice white plain woven wool fron Naturtuche Germany and dyed it with madder.
I had dyed one madder-red wool already last summer and planned to make something for me... until Riku took it and announced that "this is mine". He got a jacket.
I noticed that we are that married couple with matching track suits... We can now choose if we have a green day or madder day.
Riku also got a brown woolen shirt for working and I hope it will be dirty next weekend when we are making a clay oven to Visby camp!
But now we seem to be mad about the madder...

* * *

Hihattomassa mekossa on taskuaukot. Pääntie, hiha-aukot ja taskuaukot on viimeistelty kutomalla lautanauha suoraan kankaan reunaan.
Siltä varalta että menetelmä ei ole kaikille tuttu, laitankin tähän kuvasarjan siitä miten tein sen kahden puristimen avulla keittiön ruokapöydällä. Kun kangas lepää pöydällä, työn voi keskeyttää vaikka siksi aikaa, kun pitää viedä koiranpentu ulos. Äkkiä.
Olen aiemmin tehnyt sitä niin että loimi on ollut kiinni omassa jalassa, siis footweaving-tekniikalla, mutta käy se näinkin:

Sleeves dress has pocket holes. The neckline, arm holes and pocket holes I finished by weaving a narrow tablet woven band to the edge.
Just in case the method is not familiar to all, I join here some pictures to show how I did it. I have done it earlier by footweaving, but this is one and a good way to do it, using carpenters clamps and kitchen table.

Nauha siis ommellaan kudottaessa kankaan reunaan.
The band is attached to the edge while weaving.

Loimen toinen pää on kiinni puristimessa. Loimi on hyvä pitää melko löysänä, jotta nauha ei ala kiristää kankaan reunassa. 
The warp is attached to a carpenters clamp. The warp needs to be quite loose, otherwise the band becomes too tight.


 Irtolangan ja neulan avulla voin siirtää työtä kudonnan edetessä. Hiha-aukkoa pitää pyöritellä kutoessa, toisin kuin suoraa reunaa.
Using a big needle and yarn loop helps to move the work while weaving. The round arm hole needs to be moved during the weaving, unlike when weaving straight piece of fabric.


Kaksi lautaa riittää huolitteluun.
Two tablets is enough for finishing.


Loimen loppu on kietaistu toiseen puristimeen.
The other end is attached to another clamp.

Kudon niin, että neula menee viriöstä kankaan alapuolelle ja tulee oikealta puolelta ylös.
I weave so that the needle that carries the weft, goes to the shaft and throught the fabric from reverse side to the right side.

Käännän laudat ja tuon kuteen taas viriöön. Käännän laudat ja kudon taas kankaan läpi.
I turn the tablets and bring the weft trought the shaft. Turn the tablets and weave again to the fabric.

Kun alku ja loppu kohtaavat, kudon ihan loppuun saakka...
When the start and the end meets, I weave to the very end...


Kuteella vielä muutama pisto yhtymäkohtaan ja sitten vain huolitellaan langanpäät nauhaan ja työhön.
I use the weft yarn to tie the ends. Few stiches over and then just finish the yarns to the band or inside the seam.
Tuossa näkyy vielä, miten nätisti nauha myötäilee kaarevaa reunaa. Ja hei, nappeja.. Rikun uudessa takissa on 50 nappia. Kun laskee mukaan kahden Villen takit ja nämä meidän uudet vaatteemme, olen tehnyt tätä sotaa varten 181 napinläpeä, 124 kangasnappia ja 78 nyörinreikää. Riittää toistaiseksi.
There you can see how nicely the band goes to the curve edge. And there are some buttons too. Rikus coat has 50. I counted that including two Vílles´s coat I have made to this battle 181 buttonholes, 124 fabric buttons and 78 eyelets. I think I will have a small break now...
↧

Elinalle / For Elina. Battle of Wisby 2013

August 23, 2013, 10:49 pm
$
0
0

Paetkaa! Taistelkaa! Tanskalaiset tulevat!
Run! Fight! The danish army is coming!

"Rakas Elina"

"Juuri ennen lähtöämme Visbyn taistelukentille kirjoitit, miten kovasti olisit halunnut olla siellä. Tiedätkö... miten kipeästi kaipasinkaan sinua kanssamme sinne. Toki, myönnän, oli ihanaa kulkea Visbyn kapeilla kujilla tällä kertaa Rikun kanssa. Mutta muistin koko ajan, miten vuosi sitten puhuimme, että pääsisimmepä mukaan, jos Visbyn taistelu järjestettäsiin vielä uudelleen.
Ajattelin sinua usein, hautomassa sitä pientä asiaa sisälläsi. Toivotaan, että Visbyssä taisteltaisiin vielä kerran, ja niin, että sinäkin pääset mukaan."


"Meitä asui suomalaisten leirissä yhteensä 11: minä ja Riku Iloisen Joutsenen edustajina ja lisäksi iloinen yhdeksänhengen sekalaisista palkkasotilaista koostunut joukko, Finnjävlarna. Naapuriteltasta löysimme lisää suomalaisia. Ida, Peik ja Eve ovat harrastaneet keskiaikaa jo vuosia ihan itsekseen ja nyt olivat naapureina sotaleirissä. Uskon, että kuulemme heistä vielä paljon. Odotan kovasti, että pääset tutustumaan heihin!"

"Pidin leirissä työpajan neulakintaista ja Riku opetti lusikan tekoa. Lisäksi rakensimme sinne saviuunin. Uunityöpaja kiinnosti ihmisiä tosi paljon, mutta vain muutama uskalsi oikeasti sotkea itsensä saveen. Riku ja Karo käytännössä tekivät uunin kahdestaan, minä autoin sen verran että sain sormet ja varpaat saveen. Marian ja Thomasin pieni Sixten ja Kokoshin poika... Mikolai hänen nimensä taitaa olla... auttoivat kyllä! Riku oli poikien sankari!"


"Tapasin uusia, mahtavia ihmisiä. Kaipaan jo nyt italialaista Annaa, joka oli tyttäreni kun esitimme pakenevia siviilejä Mästerbyn ja Visbyn taistelussa. Ruotsalaisen Lovisan kanssa paistoimme leipää ja pidimme pizzakemut uunin teossa auttaneille. Lovisa on töissä myllyssä, tietää paljon keskiajan leivonnasta ja on tehnyt leipäreseptit uuteen viikinkiajan keittokirjaan. Kerron joskus lisää hänen leirikeittiöstään, se oli todella hieno.
Siellä oli myös Renate, jonka värjärintaitoja ihailin suuresti, ja Anna, muistat hänet Ronneburgista kahden vuoden takaa. Peter, hassu Peter hassussa hatussaan. Bössorit... paljon tuttuja, paljon uusia ihmisiä. Olisit tykännyt heistä kaikista.
Styringheimin leiri oli meidän leirimme vieressä ja vein Idan ja Even sinne Hedvigin emännöimille kutsuille. Hyppäsimme 1300-luvun sodasta suoraan tyylikkäille cocktail-kutsuille. Pimeän turvin hiivimme sitten takaisin omaan aikaamme."

"Taistelut olivat koskettavia. Me siviilit pakenimme tanskalaisjoukkojen edestä ja sitten seurasimme lähietäisyydeltä, miten miehet kuolivat jalkojemme juureen. Näin monen katsojan seuraavan sitä liikuttuneena.
Visbyn taistelussa Riku, joka oli tanskalaisten puolella, sai surmansa. Emil surmasi hänet. Kun me naiset juoksimme taistelun laannuttua sotakentän poikki ja näin Rikun makaavan maassa, en voinutkaan ohittaa häntä. Ryöstin häneltä kengät ja kerroin, että olin siinä. Oli aika kamalaa kun oma rakas makasi siinä...onneksi hän heräsi henkiin!
Taistelujen päätteeksi hurrattiin aina osallistuneille joukoille ja oli hienoa kuulla kun sanottiin Merry Swan. Riku heilautti keihästään ja ihmiset hurrasivat. Meille, joutsenille!"

"Sain viikon aikana paljon ideoita, voit varmaan arvata! Kirjoitan niistä sinulle lisää sitten myöhemmin. Paljon innostavaa, paljon opittua... Ja hei, ajattele: Kävin Visbyssä ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja silloinkin Kapitelhusgårdenissa, vieraana. Nyt olin siellä opettamassa! Lautanauhoja, tietysti. Näin ne vuodet menevät, harrastus kehittyy ja me sen mukana. Hieno juttu, eikö!

Oma kirjakin oli monessa paikassa myynnissä.
They sold our tablet weaving book in several shops.

Näkemiin tällä kertaa, rakas ystävä. Sovimme leirin poikien kanssa, että järjestetään ensi kesänä Hollolaan pieni sotaleiri ja kun Visbyssä taistellaan seuraavan kerran, olemme taas mukana. Ja sinä myös!

Katso, meillä oli jopa hevosia aivan meidän leirimme takana.
Look there behind our camp there were horses!

Nyt minun pitää taas rientää, ihan muutaman päivän päästä lähdemme Ronneburgiin... ilman sinua. Mutta kerron pian sitten siitä retkestä. Odotan hurjasti jo röyhelöhuntutyöpajaa, jonka pidämme Isiksen ja saksalaisen Sahran kanssa."

Kaipauksella, 
Mervi"


Mästerbyn taistelu / Mästerby battle.

"Dear Elina"

"Right before me and Riku went to Visby, you wrote how you wished you were there too.
You know... so many time I was thinking about you and how it would have been nice to walk on those narrow Wisby streets with you again... But I have to addmit that doing it with Riku was really lovely too.
I remembered how we last year talked that we would take part to Battle of Wisby if they arrange it. But you had perfectly good reason not to be there, that little thing inside you. So I hope they will arrange the battle once more so that you can be there too."

"We had 11 finnish in our camp. We, Merry Swans and nine mercenaries. Plus those lovely finnish neighbours we had in the camp: Peik, Ida and Eve from Finland. They are from Ekenäs and you really must meet them soon."

Leirin puuseppä, joka värvättiin sotaan. Camp carpenter, who went to battle too.

"In the camp I held a workshop about nalbinding and Riku´s was how to make a spoon. Plus we made a clay oven! It was very popular workshop..to watch. Not so many wanted to get dirty by stamping the clay. Riku and Karo did it, I helped a bit too. Just to get my hands and feet dirty and look like I have been making it.
Little Sixten from Neijman family helped, and little boy Kokosh too. Riku was their hero!"

Rikun työpajassa tehtiin lusikoita. Riku taught how to carve a spoon.

"I met wonderful new people there, and also many old friends. I already miss italian Anna, who was my daughter when we were fleeing civilians in Mästerby and Wisby battles. I met Lovisa from Sweden, she baked with the clay oven which we made in the camp. We held a pizzaparty for those who helped with the oven making or baking. Lovisa works in the flour mill and has made bread recipes for that new Viking era cook book.
There was also wonderful dyer called Renate. You should have seen her hand dyed fabrics... I heard that she had nine dresses in the camp! Nine! And you remember Anna, from More Majorum, we met her in Ronneburg two years ago. And Peter, funny Peter...Maria was very busy and efficient by organizing this whole thing.
The Syringheim camp was right next to ours and Hegvig and Lia invited also our camp to their lovely cocktailparty. I took Ida and Eve there. We jumped from 14th century in the middle of dainty cocktail party to enjoy drinks and nibbly bits."


Lovisa ja Ida Rikun rakentaman uunin äärellä. Lovisa and Ida by the clay owen Riku made.

Maria oli ihmeellinen! Ehti joka paikkaan ja jaksoi aamusta iltaan järjestää kaikkea. Look, wonderful Maria, who was one of the arrangers.

"The battles were very touching. I was a fleeing civilian on both battles, running away from danish troups. We saw men fighting in front of our eys.. many of then died. Some of the audience were very moved and touched by the scenes.
I Wisby battle, where Riku was a danish soldier, I saw him died. Emil killed him. When we women run across the battle field after the battle was over, and I saw him lying there dead.. I could not pass him. I took his shoes, and that way wanted to tell him that I was there.
Luckily he woke up, and was alive again!
After the battle all the participating grops were presented and they said Merry Swan too! Riku lifted his spear and people cheered. It was great!

"During the week I got many new ideas. I will write you later about them.
But think: it was year 2004 when I was first time on Wisby. I sat in Kapitelhusgårdens garden and was amazed. This year I was teaching tablet weaving there.
This shows how time passes, things happen and develope and we too.
Hey, our boys in the camp said that having a camp like this in Hollola next summer would be great. And when there is Battle of Wisby next time, we will be there too. Specially you too!

Leirissämme tehtiin koko ajan jotain. Saksalaiset naapurit sanoivat, että he luulivat olevansa ahkeria, mutta suomalaisten aherrukseen verrattuna ovatkin laiskoja. Juhani teki muun muassa rengaspanssaria.
Our camp kept busy by making things all the time, so that our german neighbors said that they felt lazy compared to us. Here Juhani is making a mail.

Now I must run, I need to prepare our next trip, to Ronneburg next week. I am so sorry that you won´t travel with as there either, but I will tell you about that trip too. Hey, I am looking forward that kruseler veil workshop with Isis and german Sahra."

I miss you so so much

Mervi"

Olin tehnyt meille vähän uusia vaatteitakin:
I also made some new clothes for us:




Olin tehnyt meille vähän uusia vaatteitakin.
Rikulla on uudet housusukat, uusi ruskea työmekko ja krapilla värjäämästäni kankaasta tehty takki.
Minulla on uusi sininen alusmekko, itse värjätty vihreä päällysmekko ja hihaton päällysmekko myös.

Riku has new pair of hose, new brown working tunic and a jacket of home dyed madder fabric.
I have new blue woolen kirtle, green overdress and also sleeveless overdress.



Tämä oli hauskaa; kylvimme leirin ammeessa! Kylmää oli, mutta ainakin virkisti. Eikä lainkaan huono maisema!
This was fun: we took baths in camp tub. Water was cold, but atleast it was refreshing. And bath house was in a nice landscape!

Puusepästä tuli ihan kelpo sotilas:
And so the carpenter became a mercanary:














Näkemiin, Visby! Toivottavasti tapaamme jälleen pian taistelun merkeissä!
Bye Wisby! We hope to come back for a next battle!

↧
↧

Röyhelöitä Ronneburgissa /Kruseler veils in Ronneburg

September 10, 2013, 11:27 am
$
0
0


Ihan tavallinen päivä Ronneburgissa... ompeluseurana idolit Isis ja Chrissie.
Normal day in Ronneburg... there I was sewing with my idols Isis and Chrissie.

Mitä kuuluu täydelliseen elävöityskesään? Mahtavia ihmisiä, hienoja tunnelmia komeissa paikoissa.
No, ensin oli Visby ja siitä jatkoimmekin sitten Saksaan Ronneburgiin. Iloisen Joutsenen uudistunut iskuryhmä retkeili sinne pari viikkoa sitten. Meitähän on nyt neljä, kun Ilona on kutsuttu joukkoomme.
Meidän piti saada myös ihana Uta mukaamme, mutta työkiireet estivät lopulta hänen lähtönsä. Elina... hautoo edelleen pikkujoutsenta.

Isäntinä Ronneburgissa toimi jälleen MIMit eli Mensch im Mittelalter. Muutimme linnaan eräänä torstaina, vietimme perjantain oman joukon kesken ja viikonvaihteen esittelimme 1300-luvun elämää linnan kävijöille.
* * *
What makes a perfect summer? Great people, fine atmosphere and awesome places. So first Visby and then Ronneburg. Expanded Merry Swan travelled there: Ilona is our new member and Elina is still incubating the next generation at home.
We were supposed to get lovely Uta to join us aswell, but busy times at work forced her to cancel.
MIM hosted us again. We moved to castle at Thursday, spend Friday with reenactors only and then the weekend we showed to visitors how people would have lived in 14th century.

Aamiainen. Breakfast.

Hulppea ruokailutila. What a lovely breakfast room.

Itse olin tosi innoissani ja otettu siitä, että sain kutsun pitämään tekstiilityöpajaa: röyhelöhuntuja Isis Sturtewagenin ja Sahra Hirscfeldin kanssa. Isis on useimmille tuttu paristakin paikasta, kuten Medieval Silkwork  tai Deventer Burgerskap.

I was thrilled and very much taken because I was invited to make a workshop about filled veils or kruseler veils with Isis Sturtwagen and Sahra Hirscfeld. Many people know Isis and her work from Medieval Silkwork and Deventer Burgerskap.

Ilona, Taija ja tekemäni röyhelöhuntu. Ilona, Taija and frilled veil I have made.

Niin me sitten kertoilimme röyhelöhuntujen historiasta ja niistä muoti-ilmiönä elävöittäjien keskuudessa.  Se oli ensimmäisen päivän teoriaosuus. Toisena päivänä oli käytännön harjoitusten vuoro.
Ja kyllä, oli aika pahuksen hienoa. Oppilaina oli kaiken lisäksi lisää kivoja ihmisiä, kuten Albrechts Bössoreiden tytöt Vix, Maja ja Alexandra ja tietysti ihana Chrissie, joka on itse tudor-ompelun jumalatar.
Istuimme tekemässä käsitöitä porukalla koko viikonlopun. Puhuimme tekstiileistä, saumamalleista, silittämisestä, hunnuista... ja jos hyvin käy, kaikki se huipentuu ensi kesänä Hollolassa, kuulkaas!!
*  *  *
So there we were, telling about kruselers aka frilled veils history and them being big fashion among reenactors. Thar was first days theory part. Second day was sewing and testing. And I say it was damn great!
We had for example ladies from Albrechts Bössor there: Vix, Maja and Alexandra and lovely Chrissie, the tudor-sewing goddess.
We sat the whole weekend sewing and chatting about textiles, seam models, ironing and veils. If everything goes well, there will be more of that in Hollola next summer!


Isis on juuri se henkilö, joka toi kaikkien tietoisuuteen pyhän Birgitan myssyn ja röyhelöhunnut ja... no, lukekaa Medieval Silkworkista lisää.
Isis is the one who told us all about st Birgitta caps and kruseler veils and... well, read more from Medieval Silkwork.

Kaunis Ilona, uusi kannu ja iloiset puusepät Oliver ja Riku.
Beautiful Ilona, new jug and merry carpenters Oliver and Riku.

Vix kehräsi lankaa, josta hän kutoo mekon. Minä katselin. Katso vaikka.
Vix was spinning yarn, which she is going to weave to dress fabric. I mostly watched. Look here.


Linnan pihalla liikuskeli myös Feli...hänen sunnuntaihuntunsa oli silkkiä.
Castle was full of beauties, like Feli, whos sunday veil was made of silk.



Christina tekee silkistä hiusverkkoja ja on luvannut tehdä sellaisen minullekin. Tässä kuitenkin menossa suomalainen rautakauden nauha filamenttisilkistä! Hän osti nauhakirjamme ja kokeili heti, miten silkillä sujuu... ihmeellinen, taitava nainen! Linkin nauha on sentään villaa.
Christina weaves hairnets of silk and she promised to make me one. Here she is weaving finnish iron age band with filament silk. She bought our tablet weaving book and tested how it goes with silk. Wonderful skilled woman! The band in link is wool.

Elämä on kyllä ihmeellistä. Muistan, kun Riku pari vuotta sitten näytti netistä, miten joku englantilainen mies ampuu ainakin 120 -paunaisella jousella.. hänen nimensä on Glennan, hän on naimisissa Chrissien kanssa ja nyt minulla on kuva, jossa tuo ihmeellinen mies ja ihan yhtä ihmeellinen Nigel pussaavat minua.
* * *
Life is wonderful. Few years ago Riku showed me a film where englisman shoots with 120 pound war bow. Well, his name is Glennan, he is married to Chrissie and now I have a picture where amazing Glennan and another amazing bowman Nigel are giving me a kiss.


Nigel, Glennan ja Chrissie pitivät pienen näytöksen englantilaisten pitkäjousien tehosta. Pelottavan helposti paksu nuoli lävisti kaksi kerrosta metallia.
Nigel, Glennan and Chrissie showed how powerful weapon is english war bow... very. The arrow penetrates two layers of metal easily.

Glennan ja Chrissie. What a lovely couple!


Sahra röyhelöineen ja silkkisine hiusverkkoineen. Ilona suosii vaatimattomampaa tyyliä.
This is Sahra with her kruseler and silk hair net... Ilona has more modest style.

Taijalla oli myös sunnuntaihuntu, jonka tein hänelle tänä vuonna synttärilahjaksi.
Taijas new sunday veil, her this years birthday present.

Riku oli taas mukana muotinäytöksessä. No, hänen piti olla tavallinen puuseppä sunnuntaivaatteessaan, mutta totesi Ronnielle että "Mervi suuttuu, jos menen näytökseen ilman hienoa takkiani"... Niin sitten puuseppä oli todellakin sunnutaipuvussaan!
Riku was on catwalk again. He was supposed to look what carpenter is wearing as sunday clothes. He had said that "Mervi would never forget me if I come without my fancy coat..." and so they saw indeed a wealthy carpenter in his sunday dress!


Tein myös hyviä hankintoja. Ostin tulevaan mielettömän upeaan keskiaikaiseen leirikeittiöömme ruoanvalmistusastioita, mausteruukkuja ja kavereille röyhelöhuntuisia keramiikkanukkeja... ja tilasin kengät. Mietin kyllä pitkään ja nielaisin pari kertaa ennen tilaamista...
* * *
I also made some good shopping. I bought new cooking pots to our future "really awesome medieval camp kitchen". My friends got cute kruseler dolls as souvenirs. I also decided to get new shoes... Yes, I had to think couple of times before making an order.



Iloinen ostelija keramiikkakojulla. Merry shopper at ceramick shop.

Ja kotimaassakin tapahtuu: rakkaasta ystävästäni Saarasta tehtiin kansainvälisen keskiaikaseuran SCA:n mestari, eli hänet otettiin samaan laakeriseppeleen ritarikuntaan kuin Elina, Umu ja Annika ovat.
Kyllä kelpaa lähteä Jyväskylään pitämään tiedeväelle Athensis Finlandiaen seminaariin luentoa keskiajan ruuasta ja puvuista, kun seurana on oikein mestari. Sellaisen iskun teemme siis lauantaina 13. syyskuuta.

Koitan kirjoittaa ja ennenkaikkea kuvata niitä keittiöasioita toisen kerran. Niistä riittää isommaksikin tarinaksi. Ja on pari muutakin kuulumista vielä takataskussa.

At home there was also good news: my dear friend Saara is now mistress. In SCA she was elevated to Order of the Laurel, which is an artisans order, thanks to her incredible medieval cooking skills, same where Elina, Umu and Annika already are.
Me and Saara are going to keep a lecture in scientific seminar this weekend. I am happy to go there with a master.
About the medieval camp kitchen... Will tell more in some other post.


Last moments, last picture. Chrissie wearing my dress in perfect efficy pose.
I miss her already. Luckily she will visit us this winter too.


Ps. Souvenir from Visby
↧

Meillä asuu astiahullu. Someone in this house likes pottery.

September 17, 2013, 11:08 am
$
0
0


Minulla on ongelma. Minä... pidän astioista. Ja kun näen jotain tällaista...
I have a problem. I like pottery. And when I see something like this....

Päätin siivota kaapin, jossa pidän keskiaikaharrastukseen liittyviä astioita. Niitä oli hujan hajan ympäriinsä ja työn aikana minulle selvisi, että minulla on ongelma. Olen Anonyymi Astiaddikti. Tajuan sen, kun katson alakerran komeroon. Auts.
Mutta: suuri osa niistä on kopioita museoissa olevista esineistä. Ne ovat minusta kauniita, käytän niitä arjessa ja ..no, minä tykkään astioita. Myös. Ja hei, tällä hoituu isompikin leiri!

I decided to organize the closet where I keep my medieval pottery. They were scattered around the house and during the work I realized that I have a problem. I am an Anonymous Pottery Addict. I see it now, when I´m looking at my pottery closet (some people call it a pottery room).
But many of them are replicas of real medieval finds. I think they are pretty. I use them. And.. well.. I like them. And hey, I can equip a small camp!


Niitä on keittiön ylähyllyllä. They are on kitchen self.

 Niitä on pienessä yläkaapissa. They are in the small cupboard.


Ne yrittävät ovelasti piiloutua vintagen ja designin sekaan. They are trying to hide between vintage stuff and finnish design.




Ja siellä kaapissa... niitä on pinossa. In the closet they are stacked on piles.


Siellä on öljylamppuja ja öljykannu ja etikkakannu ja suolapurkki....
There is oil lamp and oil jug and vinegar jug and salt jug and...

 Siellä on tavaroita Saksasta, Puolasta, Tanskasta, Italiasta...
There is pottery from Germany, Poland, Denmark, Italy...

 Siellä on hyvin pieniä astioita. There are very small pottery.

 Siellä on värikästä lasia. There is colorful glass.


Siellä on kannuja ja isoja ruukkuja, joissa voi keittää ja puutiinu jossa voi säilyttää ruokaa.
There are jugs and big pots to cook with and wooden food container.

Ja tältä se kaikki näyttää!
And this is how it looks!

↧

Villapurje viikinkilaivaan. Woollen sail to a viking boat.

September 23, 2013, 6:18 am
$
0
0
 
Tästä se lähtee: villainen viikinkilaivan purje. Here it goes: a woolen sail to a viking boat.

Viime viikolla kävin päivämatkalla Ahvenanmaalla ja piipahdin Saltvikin viikinkikylässä. Haluan näyttää, mitä siellä tällä hetkellä puuhataan. On nimittäin sen verran mahtava ja upea ja kunnioitettavan inspiroiva hanke menossa.

Siellä rakennetaan viikinkilaivaa. No, kaikkihan laivoja rakentavat, mutta kylän naiset aikovat kutoa purjeen itse pystykangapuissa.
Purje on ollut hyvin arvokas esine ja niin se on nytkin: purjeen kutomiseen on varattu puolet koko laivaprojektin budjetista.

Purjeesta tulee valmiina noin 20 neliötä suuri. Se kudotaan yhdeksänä 5,5 metrin palana. Kude on palttinaa, koska se on helpointa kutoa. Purjeen kutojat ovat vasta opetelleet pystykangaspuissa kutomista: Hannele Köngäs Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistosta piti keväällä 2012 Saltvikin naisille kahdeksanpäiväisen kurssin. Jokainen, joka halusi kutoa purjetta, kävi kutomassa mallipätkän harjoitustyöhön ja sen perusteella valittiin neljä kutojaa hankkeeseen.
Kutojien on tehtävä erittäin hyvää työtä, koska purje joutuu merellä suunnattomien voimien armoille.

Kun purjeen kankaat on kudottu, ne ommellaan yhdeksi purjeeksi ja kangas huovutetaan, jolloin siitä tulee sarkaa. Huovuttaminen vahvistaa myös saumat.
Purje viimeistellään vielä öljyämällä. Hannele kertoi, että viikinkiaikana purjeet käsiteltiin hevosen niskarasvalla, tervalla ja okrapigmentillä, joka rasvan lisäksi täytti viimeisetkin huokoset kankaasta. Hän arvelee, että Saltvikin purjetta ei tiivistetä okralla, koska kastuessaan se saattaa päästää väriä.

Laivan rakentaminen alkoi viime vuonna ja jatkuu vuoteen 2014. Villaisen purjeen tekemiseen menee paljon aikaa ja kutojilla onkin edessään työntäyteinen talvi, jotta purje valmistuu samaan tahtiin laivan kanssa.
Voi vain toivottaa Saltvikin naisille paljon voimia tämän suunnattoman upean ja kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisen työn tekemiseen.
Kyseessä on rautakautisen käsityötaidon huippu: villapurje on high tech -tuote, kuten Hannele sanoi.
- Ja kuvittele, viikinkiajalta on kuvauksia, jossa koko horisontti on täynnä purjeita, Camilla ja Gunilla päivittelivät pystypuiden ääressä. Valtava määrä huippuosaamista ja nimenomaan naisten osaamista.
Saltvikin kutojat ovat saaneet apua paitsi Hannelelta, myös Roskilden viikinkilaivamuseon kutojilta, jotka Anna Nørgaard  johdolla ovat kutoneet purjeita sekä Norjasta Tømmervik Tekstilverkstedilta.
Jään seuraamaan tätä hienoa projektia ja toivon, että pääsen näkemään jonain päivänä sekä laivan että upean purjeen valmiina.
 * * *
I visited Åland last weekend and had a change to make a quick visit to viking village in Saltvik. I want to show you all, what they are doing there. You see, they are building a viking boat and weaving a woolen sail to it.
Sails has always been expensive and taken a big part of ships budget. Like now, making sail will cost about half of the whole budget.

The sail will be 20 square meters. They are going to weave nine ieces fabric, 5,5 meters long each. They are weaving plain weave, because it is easiest to make. Hannele Köngäs from Mynämäki school of Crafts & Design had a eight day long workshop in warp weight weaving in Saltvik last year. They have now woven a test weaving where all weavers showed their skills. Four women were chosen to weave the sail. The quality of weaving must be very high, because the sail will be in very hard use at sea.

After the weaving is done,  the fabrics will be sewnd together and felted. That will make also the seams stronger.
Then the sail is finished by greasing. During the viking era sails were finished for example with horse grease, tar and finally with okra pigments, which filled tiniest holes between fibres.
Hannele thinks that they will not use okra, because it will give out colour when wet.

Building the ship started last year and it should be ready year 2014. Weaving the sail takes a lot of time, so weavers have a hard work ahead of them, if they wish to have the sail ready same time as the boat.
I wish a lot of strenght to those amazing women, who are doing this wonderful and cultural historically significant work.
Weaving a sail is a high tehc work from iron age, as Hannele described.
- And imagine: the viking era sources describe a whole horizon full of sails. Camilla and Gunilla mentioned. A huge amount of highest skill and specially womens skills.
Saltvik weavers have also got advice from Roskilde viking ship museums weavers lead by Anna Nørgaard, who have woven sails, and from Tømmervik Tekstilverksted, Norway.
I am looking forward to see both the ship and the sail ready.


Valtava määrä irtoniisiä! Kankaassa on 12 loimilankaa sentillä, kudetta tulee yhdeksän lankaa sentille.
Huge amount of shafts! There is 12 yarns per centimeter on warp, and nine on weft.

Painopusseissa on hiekkaa. The warp weight bags are filled with sand.

Lanka on ohutta, yksikierteistä norjalaista villaa. Norjalaiseen alkuperäislampaan villaan päädyttiin koska Ahvenanmaan omien lampaiden villasta tehtynä projekti olisi kasvanut kohtuuttoman suureksi. Villaa olisi pitänyt kerätä paljon, se olisi pitänyt lajitella ja kehruuttaa ja se olisi lohkaissut vielä suuremman osan laivan budjetista.
Norjalaista lankaa oli valmiiksi saatavilla. Samanlaista lankaa on käytetty myös viikinkiaikaisissa purjeissa, kertoi Hannele Köngäs.

The yarn is one-ply, norwegian wool. They decided to use norwegian primitive sheeps wool even there is a special kind of sheep in Åland too. They should have collected all the wool, selected the spesific kind of fibres and get it spinned. That would have taken a lot of money from whole ship budget. Norwegian yarn was ready to have and similar yarn was used in viking ships.

Ensimmäiset viisi senttiä on kudottu. Vielä on pitkä, pitkä matka edessä...
First five cm are made. There is a long, long way before the sail is ready...

Laivasta tulee valmiina 10,5 metriä pitkä. Viikinkilaivan hieno muoto on jo selvästi nähtävissä.
The ship will be 10,5 meters long. The elaborate shape pf viking boat is already quite visible.


Keulakoriste on joutsen, vaikka jotkut kutsuvatkin sitä ankaksi. This is a swan, even some call it a duck.
 

Infotaulusta selviää, että Saltvikin laivan esikuva on ruotsalainen Steffnir. Here says in swedish, that Saltvik boat is build after Steffnir-boat from Sweden.

Camilla ja Gunilla ovat villapurjeen kudonnan voimanaisia. Heidän lisäkseen urakassa on mukana kaksi muuta kutojaa.
Camilla and Gunilla are two of four weavers. Real superwomen behind this wonderful project.

Lue lisää (vain ruotsiksi)
http://www.fibula.ax/sv/batprojekt
Kuvia laivanrakennuksesta ja purjetyöstä
Look at the galleries too. Links above.
Or follow the project in facebook
↧
Viewing all 114 articles
Browse latest View live
Search