Quantcast
Channel: Hibernaatiopesäke
Viewing all 114 articles
Browse latest View live
↧

Lautanauhakirja saa jatkoa / There will be another tablet weaving book

September 26, 2013, 1:31 am
$
0
0
Langat ja laudat esiin: me teemme suomalaiseen lautanauhakirjaan osan kaksi!
Yarns and tablet needed again, we are making a finnish tabler weaving book, part two!

Kustantajalta tuli viesti: saamme tehdä jatko-osan lautanauhakirjaamme!
Omenaisia ja revonneniä saa siis osan kaksi! Tämä on hieno uutinen mahtavan kesän ja hyvin alkaneen syksyn jatkoksi. Alustavan suunnitelman mukaan kakkososa tulisi ulos keväällä 2015.
Maikki ei ole nyt Suomessa, joten pääsemme aloittaman suunnittelun lokakuun puolella.

Onkin paljon kerrottavaa, mutta katsotaanpa ensin, missä se Maikki luuraa:
Maikki on Turkissa konservoimassa tekstiilejä, eikä ihan mitä tahansa. Lukekaa siis Maikin koululuokan blogista, mitä Izmirissä tapahtuu.

Wonderful news from publisher! We can start planning part two to our finnish tablert weaving book! There will be sequal to Applesies and Fox Noses!. According to first plans it will be published spring 2015.
We shall start planning soon, but Maikki is not in Finland at the moment... where is she? Look at here! (most of the text is in finnish but scroll down, there is an english text what the blog is about).
* * *
Lisää uutisia: menin kouluun. Olen opiskelijana Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa, opiskelen käsityömestarin erikoisammattitutkinnon linjalla.
Koulun opettaja Hannele Köngäs otti kesällä yhteyttä ja totesi, että on seurannut työtäni ja hänen mielestään osaamiseni kannattaisi muuttaa tutkinnoksi. Nieleskelin hetken, mietin toisen ja sanoin kyllä. Jos elämä tarjoaa tilaisuuden, se pitää uskaltaa ottaa vastaan. Nyt edessä on puolitoista vuotta kestävä etäopiskelu, huimia suunnitelmia, mestarityön tekeminen ja tutkinto. Olen innoissani ja vähän kyllä jännittää. Jos kaikki menee hyvin, helmikuussa 2015 minusta pitäisi tulla käsityömestari ja erikoisalana keskiajan käsityöt.
 
More news: I am back to school! I am a student in Mynämäki school of crafts & design, on handcraft master education line.
Schools teacher Hannele Köngäs contacted me at summer and told that she has been following my work. She thinks that my skills and knowledge should be transferred to a examination. I had to think twice but then I said yes. If lives offers this kind of possibility, one must receive it, I thought.
Now I am doing my daily work at newspaper, studyind hard and plannin my master work. Then February 2015 hopefully I am master of crafts, medieval crafts.
 
Ja sitten pari valmistunutta käsityötä:
And then few finished objects:
 
 
Maijan tilaama "tee nauha jossa kettu istuu meren äärellä" on valmis. Siitä tuli aika kiva.
Maijas order "make me a band where fox is sitting by the sea" is ready. It turned our quite nice.
 
Tein hupun. Tästä puuttuu vielä turkisvuoraus. Hupun kaksi kerrosta on yhdistetty toisiinsa kutomalla reunaan lautanauha neljällä laudalla.Tekniikka on periaatteessa sama kuin hihattoman mekon huolittelussa. Erona on se, että kude on viety tässä koko ajan samalta puolelta, jolloin nauha muodostuu kankaan päälle, ei reunaan. Opin tämän kesällä Visbyssä taitavalta Emililtä.

I made a hood. It is still missing the fur lining. The layers are attached my tablet weaving, four tablets. Techinque is basically same than finishing on my sleeveless overdress. This time I took the weft in all the time from same side, that turns the band on top of the fabric, not to edge like on madder red dress. Credits for teaching this goes to Emil at Battle of Wisby.


Huolittelu seuraa nätisti myös kurveja. Napit ovat pikkuiset ja tinaa.
Finishing goes well on edges too. These buttons are tiny and tin.
 
 
Tässä huppu onkin jo käytösä. Ja uusi röyhelöhuntu piti tottakai tehdä, jos kerran pidin aiheesta työpajankin. Tässä muutes linkki Isiksen blogaukseen samaiselta viikonlopulta.
Here the hood in use. And my new veil: I had to make a new kruseler veil, since I hade a workshop about them. And here you can read what Isis wrote from Ronneburg.
↧
Search

Mene metsään. Need to go to forest.

October 4, 2013, 3:24 am
$
0
0
  
 Tämä on minun metsäni. This is my forest.
 
Oikeastaan minun metsäni on kaikkien metsä, sillä meillä Suomessa jokainen saa mennä metsään ja vaikka kerätä sieniä. Tämän metsän omistaa kaupunki, jossa asun.
Actually this is everybodys forest. In finland we have a law that allows us to go to forest for example pick mushrooms. This forest is own by the city where I live.
* * *
 
Kaikki eivät halua syödä sieniä, mutta jos kerran kävelee metsässä, voi ottaa pussin mukaan ja olla tarkkana. Mättäältä saattaa pilkistää verihelttaseitikki. Se on päätä ruskea, vähän nahkean mattainen, sen jalka on keltainen ja heltat punaiset, vanhemmilla yksilöillä jo rusehtavat.
 
Not everyone wants to eat mushrooms, but once you go to forest, for eaxample to walk, take a small bag with you. You might find a dye mushroom like this half-blood-red Cortinarius semisanguineus. it is brows on top, yellow leg and red wattles.
 
 
 



Tai sitten voit törmätä jopa aarteeseen, veriseitikkiin (Cortinarius sanguineus)
Or you might even find this treasure, bloodred webcap Cortinarius sanguineus.


Sivutuotteena löydät samoilta kasvupaikoilta suppilovahveroita:
As a sideproject you find from same growing area these wonderful tasty musrooms, trumpet chantarelles, Cantharellus tubaeformis.



Mitä näillä sitten tehdään?
What to do with your tresures?

Värjätään lankaa tumman punaiseksi ja suppiksista tehdään keittooa.
Dye your best yarn dark red with red mushrooms and the trumpet chantarells make a lovely soup.


Suppissoppa
1 l suppilovahveroita
1-2 salottisipulia
2 rkl vehnäjauhoja
1 l kanalientä
100 g Koskenlaskijaa
2 rkl tomaattipyrettä
valkopippuria
suolaa ripaus
1 prk smetanaa
puolikkaan sitruunan mehu
ruohosipulia

Freesaa sienet ja sipuli kattilaa voin kanssa.
Kun sienet ja sipuli ovat hetken paistuneet, lisää vehnäjauhot, sekoita.
Lisää kanaliemi, sekoita hyvin. Kuumenna keitto ja lisää sulatejuusto nokareina ja kuumenna kunnolla, jotta juusto sulaa hyvin.
Lisää tomaattipuretta ja mausteet, hauduta noin 10 minuuttia, lopuksi sopiva satsi smetanaa. Purista vielä sekaan puolikkaan sitruunan mehu. Ilman sitruunaa tämä ei maistu miltään!
Viimeistele ruohosipulisilpulla.

Trumpet chantarell soup
1 l trumpet chantarelles
1-2 chalot onions
2 tbsp wheat flour
1 l chicken stock
100 g melting cheese (processed cheese)
2 tbsp tomato pure
some white pepper grounded
some salt
100 g sour cream
lemon juice or half lemon
chives

Clean and chop mushrooms and onions. Fry them in kettle few minutes. Add flour, mix. Add chicken stock, mix well. Heat the soup and add the cheese. Mix well so that cheese mixes to the stock.
Add tomato pure and salt and pepper. Let simmer about 10 minutes. Add sour cream, add lemon juise and notice that lemon juice is essential to the taste!
Taste, add something if needed and finish with chopped chives.

↧
↧

Soppaa ja väriä. Soup and dye.

October 7, 2013, 4:11 am
$
0
0

Tässä muhivat borssikeiton biojätteet. While cooking the borsch: the vegetable leftovers in the dye pot.

On taas syksyisen sadonkorjuun aika, eli nostin porkkanoita ja punajuuria kasvimaalta. Tein niistä venäläisen punajuurikeiton borssin. Ja värjäsin lankaa.
Pyhän Lyytin blogin lukijat muistavatkin tämän jutun: samalla kun tehdään soppaa, otetaan biojätteet talteen ja värjätään niillä.
Padassa on siis porkkanannaatteja, punajuurten kuoria ja ne pienet punajuuret, joita ei viitsi kuoria sekä sipulinkuorta. Hieman punasipulia ja hieman keltasipulia tällä kertaa.

It is time to harvest the carrots and beetrtoots and cook delicious russian beetroot sopu, borsch.
All Pyhä Lyyti readers surely remember this: collect the biowaste and cook them to a dye!
While cooking the soup I collected the carrot leaves, beetroot peels and onion skins to another pot.

Näin värjäät:
100 g lankaa
10-15 g alunaa
5 g viinikiveä
6-8 l vettä
porkkanan naatteja, sipulinkuoria ja raakaa punajuurta eli kuoria ja liian pieniä muuten käytettäväksi

Keitä väriaineet pitkään haudutellen. Jäähdytä. Voit siivolöidä isoimmat pois.
Jäähdytä noin 45 asteeseen. Lisää puretusaineet ja kasteltu lanka.
Hauduta miedolla lämmöllä (80-90 asteinen vesi) tunnin verran ja jätä liemeen jäähtymään. Nosta lanka kuivumaan, huuhtele ja lisää viimeiseen huuhteluveteen tilkka etikkaa.

How to dye:
100 g yarn
10-15 g alum
5 g cream of tartar
6-8 l water
carrot leaves, onion skins and beetroot sking (+ all  the small beet too small to cook)

Boil the vegetable parts atleast one hour or more. Let cool and you can strain the biggest pieces off.
Whan vat os 45 degrees Celcius, add mordants and wet yarn.
Let simmer on 80-90 Celcius about one hour. Let yarn cool on vat. Lift yarn to dry, then rinse and add a little bit of vinegar to last rinse.


Kun liemi lämpeni, hain pihalta vielä muutaman keltasauramon kukan ja pari samettikukkaa tuomaan lisää keltaisuutta.
While my vat was getting warmer, I added some marigold flowrers and yellow chamomile to get more yellow.

 
Ja kas, siinä ne hehkuvat kilpaa sinisen morsinkolangan kanssa. And there they shine in the sun with woad dyed blue.
 

Borssikeitto
400 g ylikypsää kylkeä
6–8 punajuurta
3 porkkanaa
2 sipulia
pala valkokaalia
(pari perunaa)
50 g tomaattisosetta
1 l lihalientä
2-3 valkosipulinkynttä
mustapippuria
1 laakerinlehti
loraus etikkaa
ripaus sokeria
suolaa
tuoretta persiljaa
smetanaa
 
Pese, kuori ja suikaloi juurekset. Siivuta kaali ohuiksi suikaleiksi.
Kuumenna kattilassa lihaliemi, lisää joukkoon kasvikset. Anna hautua hiljalleen. Kuori ja hienonna sillä välin sipulit, kuullota ja lisää liemeen. Lisää paloitelty kylkiliha ja mausteet. Keitä kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Sokeri ei ole välttämätön, mutta ripaus sitä tuo muut maut esiin. Tarkista suola.
Silppua valmiin keiton päälle persiljaa. Tarjoa smetanan kera.
 
Borsch
400 g smoky pork meat
6-8 beetroots
3 carrots
2 onions
some white cabbage
(few potatoes)
50 g tomato pure
1 l beef stock
2-3 garlic gloves
black pepper
bay leaf
dash of vinegar  (taste!)
salt and dash of sugar
fresh parsley
sour cream
 
Wash, peel, chop and slice vegetablet and meat.
Heat the broth, add vegetables and spices. Let simmer a good time. Add meat. Boil a bit more.
Taste, add salt if needed and a dash of sugar, it will bring out the tastes.
Add fresh parsley, serve with sour cream. 
 
↧

Jokainen on aloittanut jostain / We all started somewhere

October 19, 2013, 3:00 am
$
0
0

Tässä olen nyt eli uusin valmis työ. Utan köynnös, 25 lautaa, nauhan valmis leveys noin puolitoista senttiä. Kuviokerta 3,5 senttiä. Niitä kutoo tunnissa kaksi tai kolme. Ai niin... eihän näitä saanut mittailla...
This is where I am now: my latest work. Uta´s Vine, 25 tablets, width 1,5 cm. Report 3,5 cm, I waeve two to three raports in one hour...oh I forgot. These are things not to measure...

Tämä kirjoitus on jatkoa innoittavalle Annika Madejskan eli Katherynin tekstille. Hän kertoi puvuistaan. Minä näytän teille nauhoja. Ja pari neulakinnastyötä.
Miksi?
Koska usein kuulen ihmisten sanovan "voi en minä vaan osaisi" tai "olisipa minullakin aikaa" tai "jaa, että 60 euroa nauhasta... pitää varmaan opetella itse".
Minä aloitin vuosia sitten, tosin toden teolla olen kutonut vasta vajaat viisi vuotta, etupäässä itsekseni.

Siivosin kangashuonettani ja löysin vanhoja nauhoja. Jopa sen ensimmäisen, ja toisen ja kolmannen. Haluan näyttää, mistä aloitin.
Lisäksi haluan kertoa kaikille aloitteleville kutojille: kyllä se siitä. Jos minä, entinen maailman huonoin käsityön tekijä, olen oppinut, sinäkin opit. Jos sinulla ei muka ole aikaa, jätä 15 minuuttia päivässä facebookia tai tyhjänpäiväistä televiso-ohjelmaa väliin ja kudo.
Älä mittaa aikaa, nopeuttasi, lautojen määrää. Älä ahnehdi. Kudo mieluummin viisi senttiä hyvää kuin metri huonoa.
Älä kilpaile muiden kuin itsesi kanssa. Keskity tekemään hyvin, laatu ennen määrää ja opettele korjaamaan virheet. Aloita helposta. Opi matkan varrella.
Ps. Mitä neulakintaaseen tulee... eka ja toka työ tallella. Olen minä sitäkin tainnut oppia tässä.
 * * *
This post is inspired by Annika Madejska´s or Katheryn´s post.
She told about her dresses. I will show you my very first tablet weaving.
Why?
Because I often hear people saying that "I would never learn" or "I wish I had time" or "oh, you want 60 euros for that piece of work.. I better learn how to do it".
I started several years ago, but for real I have been doing this about five years. Mostly by myself.

I was organizing my fabric room and I found some old works. My first, second and a third tablet woven band. I want to show where I started.
I also want to tell to all newbies that you will learn. If I, the ex-worst hand crafter in the whole universe did, so will you. If you "have no time", skip TV or FB for 15 minutes every day and weave.
Do not measure the time, the amount of tablets or how fast you weave one meter. No not get greedy, prefer five centimeter well woven than one meter not-so-good.
Do not compete with the others. Concentrate on quality, not quantity. Lear how to undo and correct mistakes. Start from the easy and learn while doing.
ps. I think I have learned about naalbinding too... I still have my first and second piece to remind me where I started that.

Ihan eka. Minttu auttoi vetämään loimen ja kertoi miten jatkaa. Minä jatkoin lähinnä tekemällä virheitä. Malli Viivi Merisalon kirjasta Nauhoja.
My first. Minttu helped me to make warp and told what to do. I made mostly mistakes. Pattern from Viivi Merisalo´s book Nauhoja.


Toinen nauhani. Nyt jo vaikea, neljä eteen, neljä taakse... Guntramin ohje.
My second. Oh this was difficult. Four forward, four backward...Pattern from Guntrams.


Kolmas. Mallin teki Susanna. Tässä alkupää. Loppupää on kiinni viikinkitakissani edelleen. Hirmu ylpeä!
My third. Pattern from Susanna. This is where it started, the better end is still on my viking coat. I was so so proud!

Edistystä: vielä kun joku olisi kertonut, että reunalautoja käännetään aina samaan suuntaan. Sitä ei muuten vieläkään kerrota oikeastaan missään. No, meidän kirjassamme se kyllä sanotaan. Tässä syy miksi. Ohje Hannan nettisivulta eli Birgitan käsistä.
Progress. I wish someone told me by this time that edge tablets are supposed to be turned to a same direction all the time. That is a fact that still is not told on most tablet weaving sources. In our book you will find this information. See here why. Pattern from Hanna, Birgitan käsistä -webpage.


Tässä olen päättänyt kutoa hienon vihreän vyön. Joopa joo. Kasvivärjättyä lankaa, sukkapaksuus. Ihan hirveän paksu. Ja kaksi eri väristä mutta samaa tummuusasteista olevaa lankaa ei todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Juu, oikein tarkkaan kun katsoo niin onhan siellä se tuttu Merisalon kuvio, joka meidänkin kirjastamme nyt löytyy. Virheiden kera.
Here I have decided to weave a green belt. Natural dyed yarn. Thickness suitable for socks. Horrible thick. And notice that two nice colors but same shade  is not a good combination. Yes, if you look close, there is a pattern. Same Merisalo that we have also in our book. This one with several mistakes.



Ja huhuu! Ensimmäinen oikea ryhmittäin käännelty nauha Maikin tapaamisen jälkeen. Alku hyvin ja sitten ihan sekaisin. Miksi? Koska en osannut korjata virheitä. Nyt osaan.
And here look! My first band after meeting Maikki. Good start but then mistakes. And why? Because I did not know how to unweave and correct.


Bonus; vihreä on eka, harmaa toka. Tästä se neulakinnasura urkeni kuulkaa! Huomatkaa harmaa kinnas: tehty pitkäsormiselle ihmiselle, jolla on peukalo keskellä kämmentä (saa nauraa).
And my bonus: green first, gray second. Notice the grey mitten: made for someone wiht veeery long fingers and thumb in the middle of the hand (in finnish that means all fingers and thumbs).


↧

Jos sen voi tehdä kerran... sen voi tehdä uudelleen / Make it once, make it twice

November 3, 2013, 9:32 am
$
0
0

Tieto lisää työtä, mutta siitä tulee hyvä mieli. Knowing means more work, but it also feels good.

Joitakin vuosia sitten eräs keskiaikaseuralainen ystävä pyysi minua kutomaan itselleen nauhan Muinais-Karjalan tyylistä pukua varten. Tässä siis se "virallinen" versio. Nykyisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että rautakaudella päällyshametta ei olisi leikattu näin kangasta tuhlaavaan tyyliin, mutta tällaisena puku siis on tallennettu vuonna 1952. Se on tehty juhlapuvuksi ja siksi siinä arvellaan otetun aika paljon vapauksia.
Kuva on oikeasti Etelä-Karjalan koti- ja taideteollisuusyhdistyksen julkaisema postikortti, jossa nappasin kuvan, siksi se ei ole kovin laadukas.
Puvun upein osa on tuo esiliinan pronssipitsi, ainakin minun mielestäni. Ja hyvin erikoinen päälaite, jota nykyisin saa Kalevala Korulta.

Some years ago a friend from SCA asked me to weave a band for the Carelian iron age dress -project.   In the picture you can see the "official" version of the dress.  Nowadays it is known that dress construction is incorrect: iron age woman would not have cut the expensive fabric so wasteful way. This version was made 1952 and it is meant to be full dress, aka worn in ceremonial occasions. That might be the reason why it´s design has so many details which are not loyal to finds.
That picture is a postcard, I photographed it and that´s the reason to it´s bad quality. Postcart is published by Etelä-Karjalan koti- ja taideteollisuusyhdistys (South Carelian society for crafts).
I think that best part of that dress is the bronze lace, as they call it, the bronze spiral decoration on apron. And also I like the head piece, that cute basket-like thingy on forehead. That can be purchased from Kalevala Koru (if one has a lot of money).



Tilasin aikoinaan nauhaa varten kudontaohjeen. Sitä ei saanut erillisenä, joten ostin sitten koko puvun valmistusohjeen, joka muuten sisältää tarkat ohjeet tuon essun pronssipitsin tekemiseksi.
Kudoin nauhan ja tadaaaah! Luovutin sen saajalle.

Vuosi sitten kudoin Kaukolan Kekomäen nauhat meidän kirjaamme Omenaisia ja revonnneniä (Salakirjat 2013). Maikki on tutkinut nauhapiirrokset, jotka Theodor Schwindt teki vuonna 1891 ja jotka julkaistiin pari vuotta myöhemmin kirjassa Tietoja Karjalan rautakaudesta.
Ja mikäs nauha se sieltä tuli vastaan. Naisen hameen helmassa ollut diagonaali. Tajusin, että minun pitää korjata yksi asia. Pitää kutoa Kirsin pukuprojektiin se oikea nauha.

Se on nyt tuossa kansikuvassa. Kaikella kunnioituksella silloisia tekijöitä kohtaan, jotka kaivauskertomusten perusteella ovat luoneet upeat muinaispukumme: he ovat tehneet nauhojen suhteen kaikkensa, mutta diagonaalien väliosa on jäänyt ratkaisematta, ja siksi pukuun on tehty alkuperäistä muistuttava nauha. Tuossa alempana on kuva monisteesta, joten jälleen pahoitteluni laadun takia.

* * *
In order to weave the band I had to get the pattern. Actually I had to buy "how to" instructions to the whole dress. And including detailed directions how to make the bronze lace too. Still waiting to happen.
So I made the band and handed it to Kirsi.

Year ago I was weaving Kaukola Kekomäki, the Carelian bands to Maikki´s and mine book about Finnish tablet woven bands, the Applesies and Fox Noses (Salakirjat 2013). Maikki had researched the drawings, which Schwindt made year 1891. They were published in a book few years later (Tietoja Karjalan rautakaudesta).
And what was there: the diagonal band from skirts hemline. I realized that I need to fix one thing.
That thing is on starting picture. With all the respect to the designers of that time: they did not know how to weave the band. They understood the diagonals, but not the middle section between them. You can see the old version on this blurry picture:


Muinais-Karjalan puvussa tämä nauha on sijoitettu vaippaan eli viittaan, mutta Schwindtin kaivauskertomuksen mukaan nauha on ollut hameen helmassa.
On Carelian dress this band is on shawl edge, but Schwindt describes the band as part of the hem of the skirt.

Mutta mikäs se siinä! Schwindtin kirja, kuva 378 sivulla 45...vieressä Kirsin uusi nauha mallina. Diagonaalien välissä on hienostunutta toimikasta, siinä se väliosan salaisuus, joka selvisi Maikki Karisto, ruutupaperi-kynänpätkä -medodilla.

But hey, look at that! Picture from Theodor Schwindts book, picture 378 page 45.. and compare it to Kirsi´s new band. Between diagonals there is an elaborate piece of twill. There is the secret between the stripes, yet another solved by Maikki Karisto, paper and pen -method.


Nauha sulkeutuu nyt kirjekuoreen ja lähtee uuteen kotiin. Yksi menneisyyden haamu.. "tsek".
Next the Kekomäki band goes to post and gets a new home. And one of my ghost from the past "gone!".

Toivon, että Kirsi jonain päivänä saa hienon projektinsa valmiiksi. Ja kun hänen helmassaan on oikea nauha, saatan haljeta onnesta ja ilosta. Pieni yksityiskohta, mutta minulle iso asia.
I wish that Kirsi make her wonderful project one day. And when it is finished, the hemline is decorated with a correct band. When I see that, I might burst with joy and happiness. A small detail, but big thing to me.

Kaukola Kekomäki, hameenhelmuksen nauha.  Kuusi kuviolautaa, kolme reunalautaa (2+1). Lanka Wetterhof Veera (55x2 tex), värjäsi Magdalen. Krappi / indigo. Valmis leveys 8 mm.
Kaukola Kekomäki, band from skirts hemline. Six pattern tablets, three edge tablets (2+1). Yarn Wetterhof Veera (55 x2 tex), dyer Magdalen. Madder / indigo. Width 8 mm.

Haluatko tietää enemmän Karjalan rautakaudesta? Lue: Theodor Schwindt, Tietoja Karjalan rautakaudesta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1893.... Ja Salakirjat 2013!!)
Wish to read more: Theodor Schwinds book about Karelian iron age is reprinted and sold by Salakirjat. In Finnish and some of the text in german. Sorry, no english. But pretty pictures!

↧
↧

Norjalaisia nauhoja / tablet weaving from Norway

November 28, 2013, 11:13 am
$
0
0

Evebön nauha on yksi tunnetuimpia norjalaisia nauhalöytöjä. Se on ajoitettu 500-luvulle. 
Evebo band is one of most well known tablet woven bands from Norway.  The original is from 6th century.

Syksyllä on kuulkaa pitänyt kiirettä: lehtityön lisäksi olen koulussa ja pikkuhiljaa myös lautanauhakirjamme kakkososa etenee. Olen käynyt museoiden suljetuissa huoneissa katsomassa näytteitä ja kokoelmia, jututtanut uskomattomia ihmisiä ja sitten vielä opiskellut itse uusia nauhatekniikoita. Osallistuin Maikin kurssille Turun työväenopistossa ja opin kolme uutta tekniikkaa.
Niistä ehkä hienoin on tämä Evebön eläinfriisi. Minun versioni on kaukana alkuperäisestä; se on aivan liian leveä ja nauha on ollut alunperin kaksivärinen, mutta minkäs teet kun nuo langat sattuivat kurssille käteen.
Tuo kuvan nauha on neljä senttiä leveä, alkuperäinen on reilut kaksi senttiä. Nauhassa on 22 kuviolautaa ja reunalautoja on toisella puolella kahdeksan, toisella yhdeksän. Ei hajuakaan miksi.
Elukat on hauskoja vänkkyröitä. Nauha on toimikasta ja se on nurjalta puolelta lähes peilikuva.
Nauhan ohje on jälleen yksi Maikin pitkäaikaisen työn tuloksista.
Nauha on jännä: siinä on muutamia yksityiskohtia, jotka toisissa nauhamalleissa laskettaisiin virheiksi, mutta kun nauhan tekee alkuperäisen paksuisesta langasta, siis Veeraa ohuemmasta, niitä "häiritseviä" yksityiskohtia ei näe.
Tykkään nauhan eläinten kuviokielestä. Hurjia otuksia on maan päällä liikkunut noin 1500 vuotta sitten!
Niin... jos sen voi tehdä kerran, sen voi tehdä uudelleen. Tästäkin tulee toinen versio... joskus.

* * *

I have had a lot to do this autumn: I work at newspaper, I am at school and we have also started to work our second tablet weaving book. I have been in museums, behind closed doors, seen finds and collections,  talked to incredible people and also learned new weaving techniques. I was at Maikki´s workshop at Turku.
From what I have learned, I think I like this Evebo animal frieze most. My version is far from the original, it is too wide and the original band is bicolored. It has 22 pattern tablets and eight and nine on edges. I have no idea why that is.
Pattern is again from Maikki´s drawing table.
This pattern is exiting. It has some details, which would normally considered to be mistakes on weaving, but if you use very thin yarn, they don´t show.
I like the design a lot. So wild animals were around 1500 years ago!
Ps. If it can be done once, it can be done twice...another version will come.



Harjoittelimme yhdellä pienellä koiralla.  We started practising with one small dog.

Toimikasnauhalle tyypilliset viivamaiset muodot pinnalla näkyvät hyvin harjoitusnauhassa. Aloitimme siis uuden kokeilun tekemällä ensin pienen harjoituksen ennen varsinaisen nauhan aloittamista.
Twill has those typical stipes on band structure, they are quite visible on my practise band. We made first small practise before starting the actual band.

Tässä on harjoitusnauha Snartemon nauhoista tutulla tekniikalla. Snartemo practise.

Toinen aivan mahtava tekniikka on Snartemon nauhoista tuttu. Ja taas mennään alkuperän suhteen Norjaan, 600-luvulle. Nauhassa on neljä väriä; sininen, punainen, keltainen ja vihreä. Jokaista väriä on yksi lanka. Osan kuviosta muodotavat pitkät lankalenkit nauhan pinnalla, siis nastat. Kudontatekniikasta johtuen pinnalla oleva lanka saattaa olla usean, jopa kahdeksan käännöksen ajan sitoutumatta nauhaan.
Yllä oleva nauha on Maikin tekemä harjoitusmalli, ei siis mikään Snartemon löydöistä. Minulla on Snartemo V -nauhan ohje, siinä on 56 lautaa ja... langat ovat valmiina.

* * *
Another awesome technique is one used on Snartemo bands. Again, Norway and now 7th century.
It has four colors; red, blue, yellow and green. One yarn of each color.
Part of the motifs is created by weaving long, floating yarns. They don't bind to shed on every pick, they might be like eight pics untied.
My practise version is created my Maikki, this is not the original. But I do have instructions to Snartemo V, with 56 tablets... and yarns are ready.


Yksityiskohta yksi: kun on tottunut kutomaan tasaisia linjoja, Snartemon sahalaitainen linja  hämmästyttää. Mutta jälleen; ohuesta langasta kudottuna ne muodostavat viehättävän yksityiskohdan nauhaan. Tämä ohut harjoitusnauha on keskeneräinen ja kun ystäväni Saara tulee jouluna meille, opetan hänelle vähän snartemoa...

Detail one: once you have used to weave unbroken lines, Snartemo´s saw like lines makes you wonder if there is a mistake. But no. Again, when woven with very thin yarn they turn into a impressive detail. This narrow practice piece is unfinished and when my friend Saara visit me this Christmas, I will teach her some snartemo....


Yksityiskohta kaksi: tuossa näkyvät nauhan pinnalla kelluvat, sitoutumattomat langat. Ne juuri muodostavat nauhan kuviot.

Detail number two: there you can see the floating yarns, which makes the patterns to the band,



Ja sitten vielä tämä! Puuttuvan langan tekniikka eli missed hole ja näitä on kudottu muun muassa Islannissa. Kaksi vaaleaa, yksi tumma lanka ja yksi puuttuva eli tyhjä reikä. Tuloksena ääriviivapiirroksia rakenteeltaan kivalla taustalla. Ja hei, niihin voi kutoa päälle brokadia. Valloittava tekniikka. Tätä lisää.

And then this: missed hole.  This kind of bands are found for example from Island.Two light color, one dark and one empty hole. Makes nice lines and lovely structure. And on top of them you can even weave brokade. More of this!



↧

Uusi työväline: kangaspuut. New tool: a horizontal loom

December 16, 2013, 2:16 am
$
0
0
 

Tässä puut ovat vielä edellisessä sijoituspaikassa. Here´s my loom photographed in their previous location.

Sain Maikilta suurenmoisen lahjan: kangaspuut. Eikä mitä tahansa louskuttimia, vaan vanhat käsinveistetyt pyöröspuut. Tämänkaltaisia kangaspuita Suomeen alkoi tulla 1300-luvulla saksalaisten ammattikutojien mukana. Turusta Åbo Akademin tontilta on löytynyt pyöräspuiden osia, siitä se tiedetään.
Näillä kudottiin vielä samaan aikaan pystykangaspuiden kanssa, mutta nopeammat vaakapuut sitten syrjäyttivät pystykangaspuut.
Näillä minun on tarkoitus opetella kutomaan kangasta keskiajan tyyliin.
Aloitan rautakauden kudonnaisella eli säärisiteillä. Niihin tulee putkihulpiot. Sidos on murtotoimikasta.
* * *
I got a present from Maikki: a horizontal loom. They are old ones, hand carved and also old style: look close and you can see the pulleys. This is the loom model which landed in Finland at 14th centyry, thanks to german weavers. Pieces of loom like this has been found at Åbo Academi´s acrhealogical excanations and dated to 14th century.
The vertical loom was at use at same time, but faster horizontal loom displaced vertical looms.
With this loom Im now startig to learn how to weave my own medieval fabrics.. I´m starting with shin wraps, which is an iron age textile. They will have tubular selvages and they are broken twill.

Ensin opettelen valmistelemaan kangaspuut kudontaan.
First I need to learn how to prepare the warp for weaving.


Luomapuiden puuttuessa loimi luotiin keittiöstä kellarin portaisiin kulkevalle matkalle. Yhdeksän metriä. Siihen tehtiin kaksi tiuhtaa, alkuun ja loppuun.
Warp was from our kitchen to cellar steps. Nine meters. Yarns need to cross two times, in the end and beginning so that they don´t tangle later.


Tiuhta varmistettiin erillisellä langalla. Lanka sidotaan loimen ympärille ja avataan puihin laitettaessa.
The weavers cross was secured with a separate thread. That is then tied around the warp.

Koko loimi virkattiin nippuun, näin sitä voi sitten kuljettaa siististi.
Then the warp was chained, it´s easy to move and handle this way.

Loimen laittaminen puihin alkaa jakamalla langat käärinpirtaan. Tiuhta on tässä olennainen: langat jaetaan tiukasti järjestyksessä, ei miten sattuu.
Setting the warp to the loom start by sharing the yarns to the raddle. Thats why you need to make those crossings: it is really easy to divide yarns when they are in order.

Like this. Tähän tapaan.


Sitten kierretään tukille. Maikki kiristää, Mervi ottaa kuvia ja laittaa päreitä ja koirat pyrkivät Maikin syliin. Loistava työnjako siis!
Then you (or Riku) winds on the warp. Maikki holds the warp tight, I´m taking pictures and adding warp sticks between the rolling warp and Eikka and Pinja want to sit on Maikki´s lap. What a team work!

Maikki ja pikku "apulainen". Maikki and some "dog help".


Sitten vielä vähän apuvarpoja väliin. Then some lease sticks between.

Ja seuraavaksi niisitään. Tein aluksi parisataa irtoniittä, niitä tarvitaan vielä lisää kun alan tekemään seuraavaa, leveämpää työtä.
Then it is time to thread the yarn in the heddles. I have made them too, but need to make a lot more for wider weavings.

Ja sitten pistellään pirtaan. Mainio työkalu on tehty muovisen jäätelöpakkauksen kannesta.
And next sleying the reed. Riku made that splendid tool out of plastic ice cream package.

Joulun tienoilla teen sitten aloitussolmut ja Maikki tulee näyttämään miten aloitan elämäni ensimmäisen kankaan kudonnan. Olen hyvin iloinen tästä; omien kankaiden kutominen on pitkäaikainen haave. Nyt siis käymässä toteen.

During the Christmas holidays Maikki will come and teach me how to start weaving my first piece ever. I am very happy about this, weaving fabrics has been a dream for a long long time. And this dream is also coming true.

Ai niin. Olen tietysti kutonut lautanauhaa. Vyö minulle, kirjamme ohje numero 29, kasvivärjätyt langat luonnonharmaata lukuunottamatta.
And of course I have made tablet weaving too. Belt for me, pattern 29 from our book, all yarns natural dyed exept that greyish.

Minä tykkään tästä. I like this.

↧

Hibis ehdolla parhaaksi historiablogiksi / is this the best history blog in Finland?

December 19, 2013, 4:55 am
$
0
0
Yle etsii parasta historiablogia /What is the best history blog in Finland? Vote going on!

Ihan mahdottoman hieno uutinen tuli eilen: Yle etsii Suomen kaikkien aikojen parhainta historiablogia ja siellä on kuulkaa monta keskiaikaharrastajan blogia. Ja kyllä, Hibernaatiopesäke on yksi niistä!
Olen tavattoman iloinen ehdokkuudesta ja siitä, että historialliset käsityöt saavat tällaisen tunnustuksen.

Voittajan valitsevat lukijat eli käykää äänestämässä! Aikaa on 13. tammikuuta asti.

* * *
 
Finnish broadcasting company Yle has started a vote for best finnish history blog ever and there are many living history blogs in the competition. And yes, our Hibernaatiopesäke is one of the nominees!
I am taken by this nomination and glad, that medieval blogs has been noticed.
 
Winner will be chosen by readers so go and vote ! There is time ´till 14th of Janyary.
 
↧
Search

Minä kudon, siis olen. I´m weaving, therefore I am.

January 9, 2014, 3:45 am
$
0
0

Tämä mainio kuva löytyy Aboa Vetuksesta, kun vain kurkkaa oikeaan reikään. Tässä on minun unelmani.
This splendid picture can be seen by looking at a small hole on wall at Aboa Verus -museum in Turku Finland. This is my dream.

Paina alas kaksi polkusta, auta kädellä vastakkaisia varpoja ylös. Vie lanka reunalankojen yli viriöön. Kiristä reuna, venytä kangasta. Jätä lenkki. Vaihda seuraava viriö. Paina, älä lyö.
Tässä minun mantrani. Minä kudon kangasta.

Ensimmäinen kankaani on vain 11 sentin levyinen murtoitoimikas. Siitä tulee säärisiteet. Loimi on erittäin hienoa harmaata suomeenlampaan villaa ja kude samaa luonnonruskeaa villaa, josta Leena Pellinen kutoi kankaan Espoon museon elävöityspukuun arkelogi Heini Kirjavaisen ohjeiden mukaisesti.
Kummatkin langas ostin koululta.
Osaan nyt aloitussolmujen teon ja tiedän, miten tarkkailla lyönnin tiheyttä. Tuotan pientä kangastani lanka kerrallaan. Minulla on valtavan onnellinen olo.

Kudontaosion jälkeen lyhyt raportti Chrissien vierailusta!

* * *
Press down two threadles. Help with hand two other rods up. Take yarn over edge yarns to the sheft. Tighten the edge, spread a bit, leave some loop. Change next shed. Press gently, don´t bang.
Thas is my mantra now. I am weaving.

My first fabric is 11 cm wide, broken twill. It will be leg wraps.
Warp is fine natural grey finnsheeps yarn, the weft is same brown which Leena Pellinen used when she wove the fabric to Espoo museums dress after archealogist Heini Kirjavainen´s instuctions. Both yarns are from Mynämäki school.
I know now how to make starting knots and how to follow the tightnes of weaving. I`m producing my tiny fabric yarn at the time. I´m very happy.

After weaving section a short report of Chrissies visit!

Näin aloitin kutomisen:
This is how I started weaving:


Edellisellä kerralla langat pisteltiin pirtaan ja nyt pirta on kiinni kangaspuiden riippuluhassa. Langat pitää sitoa kiinni aloitusvarpaan.
Last time I slayed the reed. Now it is on the hanging beater and yarns need to be tied to the starting rod.


Aloitussolmut eivät ole mitä tahansa solmuja. Ensin lankaniput risteävät....
The knots are not just any knots. First yarn bundles cross...


...risteyskohta pidetään tiukkana painamalla peukulla.
... and keep that part tight by pressing with the thumb.


Alemmas jäävä lankanippu kiepautetaan toisen ympäri.
Then the lower bundle is twisted around the other.
-

Kierros napsautetaan pieneksi helmeksi. Tässä kohtaa solmu jo pitää.
Pull gently and twist snap to a small pearl on top. Knot is tight now.

 
Ja sitten vielä päät hevosenhäntäsolmulle.
Tie the ends.
 

Kun kaikki on solmittu, lankojen väliin pujotetaan tasoittava lanka, joka nostaa kaikki langat samaan tasoon.
When all the yarns are tied, thread a thick yarn trough so that all the yarns are at same level.


Lopuksi sidotaan vielä polkuset. Sitominen vaikuttaa siihen, mitä varvat nousevat, mitkä laskevat. Aloitetaan surmansolmulla.
Then the tredles are tied. That effects to which heddle stick will rise and which will go down. Let´s start with a loom knot.

 

Varvasta tuleva lanka tulee surmansilmukasta lähi ja solmitaan.
The yarn coming from the heddle stick goes trough the loom knot and then is tied with another knot.
 

Pieni rengas polkusiin tulevien lankojen ympärillä helpottaa polkemista, sillä näissä puissa ei ole välittäjiä.
Small ring around treadles yarns helps pressing the treadling, because my loom does not have marches.


Ja lopulta: alussa paksua lankaa kuteeksi. Tämä puretaan valmiista kankaasta pois.
Then starts weaving. First with thick yarn, which is later unravelled.
 

Ja sitten alkaa itse kudonta! Näkyvissä on kankaan nurja puoli, koska kudon kankaan reunaan suomalaisille rautakauden tekstiileille tyypillistä putkihulpiota. Se on hieman vaikeaa vaakapuissa, koska oikeasti rautakauden kankaat kudottiin pystykangaspuissa. Kutoessa vien kuteen reunimmaisten lankojen yli, jolloin reuna kääntyy.
 
And finally the weaving starts! There is fabrics reverse side, because I´m making tubular selvages, which are typical to finnish iron age textiles. They would have been woven with vertical loom but mine is horizontal and making tubular selvage makes weaving a bit harder.
While I´m weaving, I´m taking the weft over edge yarns, and that turns the edge.
 

Siinä sitä on. Enää yhdeksän metriä jäljellä!
There. Only nine more meters!

* * *

Vuoden ensimmäinen viikko oli työntäyteistä aikaa. Katsokaas, kun ihan oikea keskiaikainen räätäli Chrissie Carnie oli meillä. Hänellä on sellainen firma kuin Sempster siellä Englannissa. Nimi on vanhaa englantia ja tarkoittaa ompelijaa. Chrissie on ollut Sarah Thursfieldin (kirjan Medieval Tailor´s Assistant) oppilaana seitsemän vuotta ja tekee nyt omaa mestarityötään. Minä olen vuorostani Chrissien oppilaana omissa mestariopinnoissani. Hän on minun mentorini.

Vietin parikin unetonta yötä kun tajusin, miten hirveän vähän oikeasti tiedän tuosta valtavasta aihealueesta.
Pelkästään se tapa, jolla teimme sovituskaavoja (body block). Se on jokaisen ihmisen omien mittojen mukaan tehty peruskaava, joka sitten räätälöidään vaatteeksi aina kunkin muodin mukaiseksi. 1300-luvun vaate on tyystin erilainen kuin vaikkapa 1500-luvun lopun vaate.

Mutta koska pelkkä työ ilman hupia tekee räätäleistä tylsiä tyyppejä, tarvittiin huvituksia. Siispä ekskursiolle Turkuun. Olimme Vapaakomppanian kutsumina Turun linnan ritaripäivillä räätälöimässä yhden päivän. Eli purimme kertaalleen sovitetut hoset ja istutimme ne Chrissien taidoilla uudelleen.
Tutkimme museota, tutustuimme uuteen perusnäyttelyyn ja kuuntelimme Hyvärin tarinoita, joista minä ainakaan en saa koskaan tarpeekseni.

Illalla söimme yhdessä ja aamulla menimme Turun tuomiokirkkoon. Onhan se kirkkokin hieno, mutta meille hienointa on sen museo. Chrisse ihasteli kirjottua rasiaa, joka kuulemma uusimman, vielä vahvistamattoman tiedon mukaan ei olisikaan ruotsalaista tuotantoa, vaan ihan kotimaista tekoa. Naantalin birgittalaisnunnat olisivat sen tehneet.

Kirkosta jatkoimme Aboa Vetukseen ja keskiajan Turkuun. Bongasimme kivoja juttuja näyttelystä ja puuseppä on nyt usutettu silkkipuolatuotantoon...
Meillä on paljon kivoja juttuja menossa Chrissin kanssa, mutta niistä sitten lisää jatkossa!

* * *
This years first week was busy. A real medieval tailor, Christine Carnie was visiting us. She has a company as Sempster, which is olde english and means seamstress. She has been an apprentice to Sarah Thursfiels, the author of the book Medieval Tailor´s Assistant and is now making her master works on medieval tailoring. And now I was allowed to be her apprentice, due to my own master studies. She is my mentor.

I spend couple of sleepless night when I realized that I know so little about so huge subject, this whole tailoring. Just to think of the way we made basics for fittings, the body blocks. It is a unique pattern to every person and while that is made, it can be tailored to 14th or 16th century clothes. There are big differences between the styles.

Since all work no fun makes dull tailors, we made a trip to Turku. mercenary group Vapaakomppania had invited us to Turku castle´s theme days. We were there as inhabitants of the castle. Riku was a carpenter again, this time making a statue of St Olav. Chrissie and I concentrated on fitting and sewing hose. She opened seams which I hade already sewn and we re-fitted them´as she does it.  Very educational!
Also we checked put the castle and new exhibition. We had the most wonderful guide, Hyväri himself. I can never get enough of his stories about history.

In the evening we had a lovely dinner and next morning we visited Turku cathedral. The building is grand, but the most interresting part is the museum and it´s few textiles. There Chrissie was amazed by embroidered silk box, which according to the latest research would not be swedish origin, but made in Naantali Turku by nuns of St Bridget monastery.

After churc we went to Aboa Vetus, museum of medieval Turku. One can walk in real town, which was found in archeological excavations. There we spotted many interresting details and facts and our carpenter is now on bobbin production.
We have many fine projects going on, but I will tell you more about them later!













Chrissien ja minun ritaripäiväpotretit / Chrissie and I at Turku castle
 

Pihalla vähän poseerattiin. Aina on aikaa yhdelle effigylle!
Always time for another effigy pose!


Riku oli taas linnan puuseppä ja veisti pyhimyskuvaa.
Riku, tha castle carpenter making St Olav statue.


Puu-ukosta tulee pyhän Olavin pienoismalli, varsinaisesta pyhimyskuvasta tulee isompi.
This is a model, actual St Olav will be bigger.


Aboa Vetuksessa oli paljon nähtävää, mutta meitä ompelijoita kiinnostivat etenkin nämä.
Aboa Vetus is wonderful, lot of things to see. We seamstresses liked specially these.
↧
↧

Mustaa mustalla ja muita vaikeuksia / Black on black and other difficulties

January 13, 2014, 8:45 am
$
0
0

Talven ehdottomasti hankalin tilaustyö. The most difficult work of the season.

Talvi aiheuttaa vaikeuksia käsityön tekijälle. Ei se kylmyys, vaan loputon pimeys.
Tämän talven vaikein urakka on ollut Ruotsiin mennyt häntähuppu, joka jossa on oranssi vuori ja päällyskangas mustaa villaa. Tein sen yhteisprojektina Saksassa asuvan Elsan kanssa; minä ompelin, hän kirjoi. Hupun saaja kuuluu SCA:ssa (Society of Creative Anacronism) ritarikuntaan, jonka tunnuksena ovat ruusut, siitä tuo kirjonta.

Halusin tehdä huppuun lautanauhahuolittelun. Pilkkopimeässä mustaa mustalle... mitähän minä ajattelin?
Riku toi avuksi otsalampun. Älä naura siellä (Ilona nauroi kun näki). Ilman otsalamppua siitä ei olisi tullut mitään.
* * *
Winter is difficult time for handcrafted. No, not the coldness, but the darkness that does not end.
This winters hardest item to make is a black lipipipe, a hood with long tail. Orange lining, black wool on outer layer. I made it as a joined project with Elsa, who lives in Germany. I made the sewing parts, she did the embroidery. The hoods new owner lives in Sweden and is a member of SCA (Society of Creative Anachronism). She is a member in order of the Rose, that´s why embroidery has roses.

I decided to make a tablet woven edge. In the darkness (you see, there is no proper light even on daytime cause this is Finland).... what was I thinking?
Riku wanted to help and brought me a head light. Don't laugh (Ilona did when she saw my working lamp). Without it I just could not worked.


Että näin. Like this.

Otsalampulla. With head light.

 Ilman otsalamppua. Without it.


No minä kudoin reunaa yli 20 tuntia, koska työ on erittäin hidasta. Mustaa lankaa oranssilla... näin Utan ilmeen kun hän näki mustat pistot, jotka kirkuivat olemassaoloaan oranssista taustastaan. Huolitellun reunan poistamiseen meni huomattavan paljon vähemmän aikaa kuin sen tekemiseen! Saksilla siihen meni vain minuutti eikä edes sitäkään.

So I wove the edge over 20 hours, cause it is a slow work. Black yarn on orange.. I showed the hood to my friend Uta, who´s work is perfect, and I saw her face. Black stitches on orange wool were screaming "look at me I am here".
Believe me, it was a lot faster to undo this edge than make it. With scissors it took less than a minute!


Ehkäpä vähän helpompi väri... ei! EI!!! Liian kirjava!
Hmm.. maybe something anot... NO! Too much color.


Siispä palataan takaisin ruotuun. Käänsin reunan ja huolittelin villalangalla.
So back to basics. Edging and finishing with woolen yarn and overcast stitch.


Kirjonnat tulivat Saksasta. Silkkiä silkillä. Leikkasin palat ja sovitin huppuun. Yliluottelin paikalleen.
Embroidery came from Germany: silk on silk. I cut the pieces and sew them to their place.


Tinanapit lasihelmellä ja ruusut paikallaan. Tin buttons with red glass beads. And roses on their own place.

Tällainen siitä tuli. And this is how it looks.


Seuraava hankaluus odottikin jo: 56 lautaa, erittäin ohut lanka.
Next trouble: 56 tablets, thin woolen yarn.



Näin iso pakkaa on jo vaikea käsitellä. It is quite hard to deal with so many tablets.



Siksi jaoin reunalaudat eri pakalle. 40 kuviolautaa on jaettu neljäksi kymmenen laudan ryhmäksi.
That is why I separated the edges and 40 pattern tablets are divided to groups of ten.


Ohje on pientä pränttiä ja lautoja käännetään itsenäisesti, eteen ja taakse. Olen piirtänyt ohjeeseen viivat, joilla erotan 10 laudan ryhmät.
The pattern is small print and tablets turn individually forward and backwards. I have drawn lines to divide all groups of ten cards.

Langat on jaettu puiselle puolalle, joka on kiinni puristimessa. Kun lopussa ei olekaan solmua, lähekkäin toisiaan olevat langat ja laudat eivät ihan niin herkästi takerru viereisiin.
Yarns are attached to a small wooden stick, which is attached to carpenters clam. Now that there is not a knot at the end, the yarns and tablets don't clang to each other that easy.


Mutta! Otsalamppu päässä, rivi riviltä käännös käännökseltä tihrustaen ja sitten kiinnitys toisessa päässä räjähtää! Argh! Laudat sekaisin! Paniikki!

But! Head light on, row by row and pick by pick I follow the pattern and suddenly the other end is not anymore attached to the clam! Panic! Chaos!

Mutta lopulta: tuleehan siitä sentään jotain! Snartemo V työn alla.
But finally: it starts to look like Snartemo V!




Ja lopuksi pieni kevennys. Se painaa noin neljä kiloa ja pitää käsityöläisen virkeänä. Se on kääpiöpinseri Tikru, joka haistaa äiskän villat ja silkit suljettujen ovien takaa.. ja saa ne sieltä.

And finally: there is this last challenge. It is a miniature pincher Tikru (Tigger) , weight four kilos. And it uses is´t excellent capacity to smell to trace all silks and wools of this house. This is what she does to them.


Itse viattomuus... suunnittelee taas jotain juonia.
The master criminal herself, innocent look on her face, planning yet another cunning plan...


Tikru tykkää silkistä. She likes silks.
Eräänä päivänä Tikru haki tarvikkeita kässähuoneesta ja murskasi muovisen juomakuppinsa siinä sivussa. Langat kulkivat keittiöstä olohuoneen kautta makuuhuoneeseen, pari kertaa sängyn ympäri ja siitä takaisin olohuoneeseen.
She even extermined her own water bowl (that green stuff). Notice ex-tablet weaving. Yarns go from kitchen to bedroom, twice around the bed and back to living room.

Ja tältä uurastuksen tulokset sitten näyttävät.  And they look like that...

..but I love my puppy dearly!
↧

Melkein valmiit säärisiteet / leg wraps almost done

January 27, 2014, 3:35 am
$
0
0

Viime viikon vietin kangaspuiden äärellä. Maantaista sunnuntai-iltaan: kaikki arki-illat, lauantaina ja sunnuntaina tuntikaupalla. Olen kutonut säärisiteitä.
Pieni koira on käynyt kurkkimassa, joko se emäntä malttaisi lopettaa kutomisensa. Koirat ovat viettäneet suurimman osan ajasta kanssani huoneessa leikkien ja nukkuen. Niiden touhut ovat olleet hyvää seuraa muuten niin yksinäisessä työssä.

Oli mukava huomata, miten oma motoriikka kehittyi työn edetessä ja se juuri oli tarkoituksena, kun säärisiteet kudottiin pitkänä pötkönä. Alussa sain kasaan kymmenen senttiä tunnissa, lopussa pääsin jo lähes 30-40 sentin tuntivauhtiin.
Työn hitaaseen etenemiseen on pari syytä. Ensimmäinen on se, etten ole koskaan ennen kutonut kangaspuilla. Piti siis olla tarkkana.
Toinen syy ovat nuo ihanat vanhat kangaspuut. Pyöräspuut eivät ole ne helpoimmat.
Kolmas syy ovat säärisiteiden tuppilohulpiot. Niitä ei normaalisti kudota vaakapuissa, vaan pystykangaspuissa, mutta Maikin nerokkaila ohjeilla sekin onnistuu. Ilman Maikkia istuisin edelleen puhumassa että "olisi se kiva kutoa kangasta itse". Niin ja toki Hannele Köngäkselläkin on oma roolinsa; kankaankudonta liittyy koulunkäytiini siellä Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa, ennen kaikkea tulevaan mestarityöhöni.

* * *

Last week I spend by my loom. From Monday to Sunday all my spare time is sat there weaving leg wraps.
Little dog has been peeking me and trying to ask if I´m going to stop weaving at all. Mainly dogs have been playing and sleeping in the room where the loom is, so they have been good company.

It was nice to notice how skills develop. That was the original reason to weave leg wraps as one long weave: to teach my motor skills to this work. In the beginning I managed to weave 10 cm in one hour, at the end of the week I wove already 35-40 cm in hour.
This work is slow mainly for three reasons. First; I have not woven on horizontal loom ever. Second; my loom is old lovely model with pulleys. Lovely, but tricky.
Third reason are tubular selvages. I´m not calling them hollow selvages, as one many time sees. With this way of making them they are... well...tubular.
Normally they are not woven on horizoltal loom, they are iron age thing and made by warp weight loom. But thanks to ingenious Maikki, this can be done. And without her I would still be just talking about weaving. Also thanks to this new thing goes to Hannele Köngäs; this weaving has something to do with me being at Mynämäki school of craft and desing and specially my master work.


Oppiminen aikuisena on ällistyttävä kokemus. Pikkuhiljaa kapeaa kangastani alkoi kertyä kangastukille. Kahdeksan senttiä kerrallaan, sillä aina kahdeksan kudotun sentin jälkeen loimea piti päästää. Kudonnan loppuvaiheessa tein sen kymmenen minuutin välein, eli kudontanopeus kasvoi harppauksin.
Learning has been astounding experience. Little by little my narrow fabric began to grow. Eight cm at the time, because after weaving eight cm (three inches) I had to let the warp. At the end of the weaving I did it every ten minutes.




Tässä näyy kankaan nurja puoli: reunat ovat tiheämmät kuin muu kangas, ne on niisitty samaan tapaan kuin tuppilohulpio niisittäisiin pystykangaspuihin ja loppu pitää hoitaa käsityönä.
There you see the reverse side. The edges are more dence than rest of the fabric, they are threaded same way than tubular selvages are on vertical looms. In addition some hand work is needed.


Siis näin: vien langan viriöön reunalankojen yli (koska se on helpompaa kuin vieminen niiden ali, kuten lautanauhassa tehdään). Reunassa piin raossa on kaksi lankaa, normaalisti vain yksi. Ylitän neljän piinraon verran lankoja.
Kiristän langan reunaan ja se kääntää kankaan reunan tuppiloksi. Reunasta on hyvä pitää kiinni, koska pirta pyrkii avaamaan käännöksen. Pitää olla varovainen, ettei pirta ala katkoa reunalankoja.

Like this: I take the weft into the shed over the egde yarns. (I do so because it is easier than taking weft under them, like is done when tubular edges are woven on tablet weaving.)
Normally there is only one yarn on every space of the reed. On edges there are two. Edges are four spaces wide.
I tighten the edge, which turns the edge. It is good to hold it, because this way the reed tries to open the tube. And be careful; yarns might break.


Kun kudelanka on viriössä reuna kireällä, vaihdan viriön. Nyt tulee se pyöräspuiden ominaisuus esiin:
When weft is sin the shed, edge taken care of, I change the shed. Now this is what happens whit pulleys:


Kangaspuissani ei siis ole nostajia tai välittäjiä, vaan tällaisen pyöräset. Rissat, siis. Niistä lähtee langat niisivarsiin.
My loom does not have levers, but pulleus. From there goes strings to heddle shafts.

Niisivarsia on neljä ja ne on sidottu pareittain toisiinsa pyöräsen kautta.
There are four heddle shafts and they are tied in pairs trough pulleys.

Painan kuvion mukaisesti aina kaksi polkusta kerrallaan alas, jolloin kaksi niisivartta nousee ylös. Eri paria olevat villasukat eivät ole olennainen asia työssä. Eriparisuuden aiheuttaja eli sukkia piilotteleva koira näkyy avauskuvassa.
I press down two treadles and two shafts rises, two lowers. Not-matching woolen socks are not essential to this kind of weaving. I just happen to have a sock stealing dog. See starting picture.

Koska välittäjiä ei ole, niisivarret eivät nouse tasaisesti ylös, vaan niitä on autettava kädellä. Joka ikisessä viriössä.
Cause there are no marches, the darts does nor rise properly, so I have to help them with and. On every shed.


No nyt voidaan iskeä kutoa eli hellävaraisesti painaa lanka kankaan jatkoksi. Ei paukuteta, ei hakata. Kangas tiivistyy viimeistelyvaiheessa eli se kudotaan yllättävän harvaksi.
Now I can beat, or actually cently press the weft. Not beating hard, because fabric will shrink when it is finished so it can´t be too tightly woven.


Viikon puolivälissä eli torstaina illalla yllätin itseni: ensimmäinen sääriside valmis! Otin sen pois puista, tein uudet aloitussolmut ja aloitin toisen kutomisen.
Thursday evening a big surprise: first one done! Took it off, made new starting knots and started another.

Kankaankudonnassa se varsinainen kutominen on vain pieni osa kokonaisuutta. Olen tehnyt esimerkiksi niidet itse.
Weaving is only part of the whole process. I have also made heddles.

Niiden tehdään solmimalla ne pienen telineen ympärille, näin niisistä tulee kaikista samanpituiset. Riku teki tämän telineen.
There is a special tool to help making every heddle equally long. Riku made me one.


Tarvittiin myös pikkuisia sukkuloita. Riku veisti nämä minulle. Ihana mies!
Also small shuttles needed. He made me those also. Love him!


Lanka viriöön, kiristä, käännä, polje, nosta, iske.... viikko sitä ja yhtäkkiä 7,2 metriä säärisidettä kudottuna!
Mutta ne eivät ole vielä valmiit: kangas pitää kastella ja säärisiteiden päät pitää huolitella lautanauhalla.

Put the weft to the shed, tighten, turn, lift, beat..one week of that and suddenly 7.3 meters of leg wraps woven!
They are not ready yet: fabric need to be finished and they still need some tablet weaving.

PS: Blogivinkkaus!!! Read this! Lue myös, mitä villasta tuli, And also the result!
 Victoria Holmqvist and her addventures with blue wool... from Finland!!
↧

Snartemo V

January 30, 2014, 12:03 pm
$
0
0


Taas olen saavuttanut yhden virstanpylvään, haaveen ja tavoitteen. Kudoin metrin verran tätä ihanaa, monimutkaista ja erittäin vaikuttavaa nauhaa. Snartemo V, peräisin 600-luvulta Norjasta.
Olipa urakka!! 56 lautaa, ohje lähes neljä liuskaa pitkä. Yhden kuviokerran kutomiseen meni noin kahdeksan tuntia. Metriin mahtuu vähän vaille kolme kuviokertaa eli 24 tuntia työtä metrissä. Mutta mitäpä sitä työtä laskemaan kun saa tehdä jotain näin hienoa.

I have again reached one mile stone, a dream and goal. I have woven one meter of this wonderful, complicated and very impressive band. It is Snartemo V, from 7th century Norway.
What a job! 56 tablets, pattern almost four sheets long. One rapport took eight hours. My one meter has almost three rapports and so this took 24 hours to weave. But no reason to count hours when I´m able to weave something so wonderful!!


Ja sitten tärkeä asia kaikille kutojille: aina, siis ihan aina kannattaa kutoa alussa reilu pätkä vaikka neljä eteen neljä taakse, jotta nauhan saa oikeaan leveyteen. Vasta sitten lähtee oikea kudonta.
Olen tässä kutonut omaa alkuani tarkoituksella tosi paksulla langalla: se sitten puretaan pois.
Jatkoin siitä sitten valkoisella ohuella pellavalla yhden kuviokerran ja vaihdoin sen jälkeen ohueen siniseen villalankaan, joka on tosi ohutta kirjontalankaa. Siis huomattavasti ohuempaa kuin loimilanka.

This is important to all weavers: alwas, I repeat, always weave start just four forward, four backward and so long that your band gets it´s width. Only then starts the actual weaving.
Here I have woven my start with very thick yarn, and it is unraveled from finished band.
I continued with white thin linen one rapport and continued thin blue embroidery yarn, which is wool. And much thinner than warp.


Kahden kuteen ero näkyy selvästi reunoissa. Eivät nuo säännölliset valkoiset pisteet ihan huono vaihtoehto ole.
The difference between is visible on edges. These white dots are quite nice too, I think.

Nauhan pinnassa ei eroa juurikaan huomaa, mutta nauhan tukevuudessa on selvä ero. Jos kutoisin nauhaa koristeeksi, käyttäisin ohutta sinistä kudelankaa, mutta jos nauha tulee esimerkiksi kannattimeksi - eräs tuttava kutoo tällaista miekkaa varten - niin ehdottomasti pellavakude, tai siis kasvikuitu.

Here it does not show, but the linen weft makes band much firmer than woolen weft.
If I would make this band for decoration, I would go for wool weft, but as for heavier use, like on friend is making a sword baldric, I would choose linen or some other vegetable fiber.

↧

Halstatt ja uusi takki / Some Halstatt weaving and a new coat

February 6, 2014, 4:11 am
$
0
0
Tässä viime viikonlopun kudonnat: Halstatt 1 ja 2. Koska olen lähdössä tekstiiliarkeologien Nesat XII -kokoontumiseen toukokuussa näiden nauhojen löytöpaikalle Itävaltaan, niin pitäähän sinne mennessä olla halstattit kudottuna. Näitä tulee vielä pari lisää.
This is last weekends weavings result: Halstatt 1 and 2. Im going to textile archealogist symposium Nesat XII in May, and visit the salt mines where the original Halstatt-finds are from, I had to weave them. There is couple more of these coming.

Ostin vuosi sitten puolalaiselta Loricamokselta käsinkudottua kasvivärjättyä villaa. Siitä piti alunperin tulla 1300-luvun alkupuolella tehty, pitkään käytetty työmekko, koska tuo hieno kärjellinen murtotoimikas eli timattitoimikas meni pois muodista ja olisi siis sopinut elävöittämään perittyä vaatekappaletta. Se olisi vain pitänyt ensin nuhjata käytetyn näköiseksi.. ääh, tätä olen siis noin vuoden ajan pohtinut.

Eräänä päivänä totesin, että vuonna 2009 valmistamani vihreä viikinkitakki on kulunut ja nauhakin on kauhea ja... päätin tehdä uuden takin.
Mutta mistä kankaasta? No tietenkin punaisesta timanttitoimikkaasta!
Vuorikangas löytyi omasta kangasvarastosta, se on Naturtuchen tummanpunaista ohutta villaa, ja siitä piti tulla jotain ihan muuta. Entäs sitten koristenauha? No myynnissä olevista nauhoista otin yhden, kun en muka ehdi kutoa tähän hätään uutta. Pinkkiä ja tummaa sinistä, Merisalon versio Maskun Humikkalan haudan 31 nelilehdykästä. Ohje löytyy meidän lautanauhakirjastamme.

Takki on peruskaavalla, suorat etu- ja takakappaleet ja hihat, niistä sitten istuttelin ja muotoilin päälleni mieleisen mallin. Vaikeaa on takin istuttaminen itselle, mutta kyllä sen voi tehdä.
Pääntie on melko suljettu, siinä ei naisten takkien mallin mukaan ole mitään muuta kiinnitystä kuin solki.
Takki on superlämmin eli nyt pitää päästä peuhaamaan se päällä johonkin talviseen tapahtumaan.
Niin, tähän tulee vielä mekko alle. Kuvia sitten toivottavasti koko vaatekerrasta kunnolla puettuna.

* * *
Year ago I bought some hand woven and natural dyed wool fabric from polish Loricamos and planned to make a early 14th century sleevless overdress for work purposes. That is because diamond twill, as this is type of twill is called, was already going out of fashion. I wanted to make a dress that would look old, a bit worn out and inherited. So, this is what I have been thinking about one year.
 
Then one day I realized that my female viking kaftan, by Birka-coat, has worn out and the decorative band is ugly... and so on. I decided to make a new one. But which fabric?
Hey, red diamond twill!
The wool lining is from my fabric stash, it´s lovely thin woll from Naturtuche and ment for something totally else.. But hey, I can get more of it.
And the decoration? Let´s take one from shop collection, cause I don´t have time to weave one at the moment.
That band is one nice design from Viivi Merisalo, it´s her version od Masku Humikkala grave number 31 four-leaf motif. The pattern can be found in our book too.
 
Kaftan or coat is made by simple basic pattern: back panel, two front panels, gores on sides and sleeves. I fitted and shaped it a bit the way I like it. All by myself. Can be done.
No spectacular neckline, quite closed when dressed on. Will be closed with a brooch.
It is super warm so all I now need is some cold winter event and snow to romp about with my new coat.
Yes, there will be also new apron dress. Soon. Hopefully next pictures I have them both properly dressed.
 

Uusi takki. Here is my new viking kaftan.

Lähikuva kankaasta. Fabric close up.

Ja nauhasta. And the tablet weaving.
↧
↧

Hochdorfin lautanauhoja / Tablet weaving from Hochdorf

February 17, 2014, 6:27 am
$
0
0
 
Tällä kertaa työn alla on ollut nauhoja kelttiläisestä kulttuurista eli Hochdorfin nauhoja nykyisen Saksan alueelta. Ajoitus on noin vuoden 500 paikkeilla 5. Nauhat on löydetty erittäin varakkaasta haudasta, jossa oli useita järjettömän hienoja nauhoja. Tässä kaksi kuvioaihetta niistä. Kolmivärinen 3/1 toimikasnauha on erittäin leveän nauhan reuna.
 
This time I have been working with Hochdorf-bands. They are from Celtic colony from area that is nowadays part of Germany. Dating is 5th-6th century. There was an extremely rich burial site with incredible and complicated tablet woven bands. These are two pattenrs from there. The three-coloured 3/1 twill is a border of a wider band.
 
Hienossa toimikkaassa näkyvät toimiviivat selvästi. Lisäksi noissa pienissä kolmioissa on havaittavissa samaa tekniikkaa kuin Snartemon nauhassa, eli toisella puolella kolmiota reunustava viiva ei olekaan yhtenäinen, vaan muodostuu pisteistä. Vastakkaisella puolella reuna on yhtenäinen. Lisäksi kuvasta erottuu, miten valkoinen kuvio muodostuu nauhan pinnalla olevista sitoutumattomista lankajuoksuista, kuten Snartemo V -nauhassa.

The fine twill construction can be seen on the surface. The little white triangle on the edge has sililarities to Snartemo bands: the line around it is dotted, whereas on the other side the line is united. Also you can spot those floating yarns, like on Snartemo V.


Tämä hieno kuvio syntyy kahdella langalla. Nelireikäisessä laudassa on kaksi tyhjää reikää ja vastakkaisissa kulmissa yksi kumpaakin väriä. Lautoja on 32 eli 16 paria, sillä näitä tämäntyyppisiä nauhoja kutoaan lautaparein. Tarkkana saa olla, sillä lautojen asento toisiinsa nähden on erittäin tärkeä. Yksi rivi ohjeessa on kaksi käännöstä, eli on hyvä tietää myös, kumpi käännöksistä oli menossa.
Kaksi väriä on kudottu samaan nauhaan eli toisen värin voi vaihtaa pintaan niin halutessaan.
Lautoja yhteensä 40, sillä reunalautoja on neljä per reuna.
Lankana kummassakin Pirkanmaan Kotityön ohut Pirkka, tex 125 x 2.

This pebble weave is made with four-hole tablet, but only two yarn on opposite corners. 32 tablets on pattern, woven in 16 pairs. This technique deals tablets in pairs and one turn on pattern is actually two turns. It is then good to know, which turn is which.
And look how clever: easy to change the colours too.
40 tablets: 32 + 8 on edges.
Yarns on both: Pirkanmaan Kotityö, thin Pirkka, tex 125 x 2.

Lisää Hochdorfin kulttuurista, tekstiileistä ja nauhoista kirjassa Bunte Tuche - gleißendes Metall: Rekonstruktionen zum Leben früher Kelten. More about the celtic culture of Hochdorf colony, textiles and bands in that book.
↧

Niisien tekeminen / making your own heddles

February 24, 2014, 10:59 pm
$
0
0

 Iltahommia. Niisiä. Evening tasks. Making heddles.

Jos meinaa kutoa kangaspuilla, tarvitaan niisiä. Niitä voi ostaa valmiina, mutta ne voi myös tehdä itse. Tarvitaan vain hieman vaivannäköä ja aikaa.
Niidet tehdään kätevän telineen avulla. Se on helppo tehdä itse, kuten tämä Rikun tekemä malli. Suora kappale, toisessa päässä syvennys ja neljä tappia, joista yksi muita lyhyempi. Syy selviää niisiä tehdessä.

If you are going to weave some fabric, your loom needs heddles. Yes, they can be bought too, but I like making things by myself. This takes only some time and effort.
Heddles are made with handy frame. Riku made me one. Piece of wood, nick on the other end. Four pins, one shorter than the others.


Käytin niisiin kalalankaa. Aluksi kierrän lankaa telineen ympärille. Näin ne on helppo mitata saman mittaiksiksi.
I used strong cotton yarn. First roll that around the rack to measure.



Lankanippu katkaistaan.
Cut the yarns.


Niidet tehdään yksi kerrallaan: lenkki takimaisen tapin ympäri. Merimiessolmu toiseksi takimmaisen tapin eteen. Koska seuraava tappi on lyhyempi, solmut eivät takerru siihen. Seuraava merimiessolmu lyhyen tapin eteen ja lopuksi vielä itseä lähinnä olevan tapin eteen. Itse käytän solmun tekemiseen muistisääntöä. Vasen päältä, oikea päältä. Valmis niisi in 22 senttiä pitkä ( 10 + 2 + 10).

Heddles are made one by one. Bring your yarn around the last pin. Tie a sailor know in front of the second pin and also the short one. Since one pin is shorter that others, it eases making the first knot.
I always make my knots same way: left on top, right on top is my mantra. Ready heddle is 22 cm long ( 10+2+10).

Lähikuva yhdestä solmusta.
Knot close up.

Solmut tappien väleissä.
Knots between pins.


Telineeseen on kiva laskea aina sama määrä niisiä. Minä teen aina 50 kerrallaan.
It is good to make always same amount of heddles to one bunch. I make 50.


Niisiniput sidotaan neljällä langalla eli kaksi haltialankaa per pitkä osa. Niiden avulla niidet on helppo pujottaa niisivarsiin siististi.
The bunches are tied with four yarns, which eases putting them to rods.


Niisiä menee todella paljon. Minulla on nyt 800 tehtynä. Ja kas, sinnehän on pujahtanut jotain lankoja... jokaista loimilankaa varten pitää olla oma niisi. Mitä mainioin kärsivällisyysharjoitus. Every yarns needs a heddle. I have made 800 so far... oh look, there are yarns! Threading heddles is good way to practise ones patience.


Ja tässä vielä niidet tositoimissa eli rautakauden esiliinaa kutomassa. Toimikasta, kuteena jaalanlampaan villaa.
And here they are in use. I´m making iron age aprons next. Twill, weft is jaala sheep.

↧
Search

Matkoilla. Travelling.

March 11, 2014, 6:45 am
$
0
0
 Uudet vetimet viikinkiaikaan. My new clothes for viking era.

Pari viimeisintä viikkoa on mennyt matkaillessa ja teema jatkuu. Ensin olin Englannissa pikavisiitillä ystäväni Chrissien eli The Sempsterin luona: hänellä oli iso ompelu-urakka, joten kävin auttamassa häntä sen tekemisessä. Osan töistä otin kotiinkin.

Englannista matkustinkin viikinkiaikaan eli olin Rosalan talvitapahtumassa tuttuun tapaan keittiöorjana. Riku jäi kotiin hoitamaan koiria ja dogsitteriksi lupautunut Maija lähtikin Rosalaan. Oli ihan älyttömän kivaa taas kerran.

Reissuaminen jatkuu: ensin kouluviikonloppu kotimaassa, ihanan Hannele Köngäksen kehruukurssi. Hannelen titteli on "villaintoilija" ja minä haluan isona villaintoilijaksi. Ehdottomasti.

Mutta: kehruuviikonlopun jälkeen on talviloma ja se huipentuu ihan mahtavasti. Tukholmassa Historiska Museet eli historiallinen museo avaa uuden erikoisnäyttelyn, joka kertoo Visbyn vuoden 1361 taistelusta. Minä, Riku ja Elina saimme museolta kutsun tulla elävöittämään 1300-luvun elämää avajaispäiväksi eli lauantaina 22. maaliskuuta löydätte Iloisia Joutsenia ruotsalaisesta museosta!

* * *

Couple of last week I have been mostly travelling and this theme continues. First I was in England visiting my friend Chrissie, The Sempster. She had a big order and needed help in sewing so I went to help her. Some of work I finished at home.

From England I travelled to viking era, to Rosala winter event. I was a kitchen slave as usual. Riku stayed home to take care of our dogs and dogsitter Maija came to Rosala with me. We had awesome weekend once again.

Travelling continues: next weekend I have a spinning course at school, the "wool enthusiast" Hannele Köngäs is teaching. Isn´t that just awesome title? When I grow up, I wanna be a wool enthusiast too.

After spinning course I´m having a winter vacation and at the end of it me, Riku and Elina will travel to Historiska Museet, the historical museum of Stockholm Sweden.The museum will open a new exhibition about Battle of Wicby 1361 at Satruday 22th of March and we were invited to present 14th century crafts for audience of the opening day. So you will find Merry Swans at museum!


Mutta viikingit: nämä kuvat oli tarkoitus ottaa lumisessa maisemassa, mutta minkäs teet kun Rosalassa oli viikonloppuna kahdeksan astetta lämmintä, eikä lumesta tietoakaan. Mutta siis: uusi olkainmekko on vaaleansinistä villaa.
About viking era: these pictures were supposed to be taken at winter time, but what can you do.  Eight degrees celcius warm and no sight of the snow.


Tässä blingit ja nauhat. Koska olkasolkeni ovat gotlantilaista mallia, minulla pitäisi tai voisi kuulemma olla vielä pari helmiriviä enemmän. Paikallisilla kavereilla on vähintään seitsemän riviä, minulla vain viisi. Yhdeksänkin voisi olla. Mutta toisaalta: viikinkinainen tarvitsi näitä nuorena, ei enää vanhana. Koruilla on siis symbolinen merkitys, ne eivät ole vain koriste. Jos olisin viikinkivaimo jolla on tyttäriä, he olisivat jo saaneet helmeni. Koska minulla ei ole jälkeläisiä, aion käyttää näitä itse vielä pari vuotta.

My blings. I´m wearing animal head brooches which are originally from Gotland, so I could have even more pearls, cause in Gotland they have had seven or even nive chains. But on the other hand: I'm not a young woman anymore, so basically I don't need fertility symbols, which these are also, not just decorations. If I had daughters, I would had already given these to them. Have none, so I wear them atleast few more years.
Tässä on vielä kertaallen Maikin kehittämä järjettömän nerokas tapa kiinnittää nauha. Useimmat taittavat nauhojen päät, tai sitten ne voi laittaa vähän päällekkäin. Mutta Maikki on keksinyt, että nauhan voi päätellä myös pujottamalla langat nauhan lomaan.
Kuvista ensimmäinen on otettu päivänvalossa ja loput keinovalossa, joten kolme harmaata ovat väärän värisiä.
Mutta siis ylhäältä vasemmalta lukien: kiinnitin nauhan ensin koko matkalta mekon yläosaan. Kun nauhan päät kohtasivat, toi ne juuri ja juuri toisiinsa kiinni. Sitten otin isosilmäisen neulan ja aloin pujottaa hapsulankoja yksi kerrallaan ehjään nauhaan. Liitoskohtasta tulee lähes huomaamaton ja sijoitin sen mekossa kainalon kohdalle, joten se on käytännössä huomaamaton.
Tarkempi selostus löytyy Maikin nauhakirjasta, siitä Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen, josta Tammi on ottanut uusintapainoksen ja jota saa esimerkiksi nettikaupoista. Vink vink!

And here is "how to" attach tablet woven band to your dress without thick foldings. I used to do so, but then I learned from Maikki this astonishing clever way to do it.
First picture was taken in daylight, rest in the evening so please forgive me the dull colours.
So: I first attached the band to the dress so that the end with long yarns was left last. When two ends met, I took a bigger needle and needle wove every single yarn to the band, threading them under it. That way the band looks like whole, and the seam or joint is almost invisible. See pictures. The joint is under my arm, so even more invisible.
Detailed instructions are in Maikki's first tablet weaving book (Maikki Karisto: Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen). It´s in finnish only... Would be really awesome to get someone to print it in english though.


Tässä vielä tunnelmapala Rosalasta, jonka paras asia on tämä perhe. On hienoa saada olla osa sitä.
This is the best thing at Rosala: the family. I´m very happy to be part of it.
↧

Iloinen Joutsen meni museoon / Merry Swan went to the museum

March 25, 2014, 1:40 pm
$
0
0
...ja sitten pakollinen poseeraus!
...and of course the pose!

Taistelun ääniä. Marssivia joukkoja. Hevoset purevat kuolaimiaan. Aseiden kalinaa. Lopulta: attack!!
Tukholman historiallisen museon uudessa erikoisnäyttelyssä katsoja joutuu hetkeksi keskelle vuonna 1361 käytyä taistelua.
Onneksi vain hetkeksi: taistelun äänten hiljennyttyä katsoja voi palata omaan turvalliseen maailmaansa ja tutustua Visbyn taistelun hautalöytöihin. Näyttelyn nimi on Massakern vid muren - suomeksi kai joukkosurma muurin varjossa. Lyhyesti; gotlantilaiset talonpojat yrittivät suojella saartaan Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin hyökkäykseltä Visbyn porvareiden katsellessa turvassa muurin takaa. 1800 talonpoikaa sai surmansa, kaupunki antautui ehdoitta.

Näyttelyn avajaispäivänä museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja museo oli kutsunut paikalle elävöittäjiä kuvaamaan 1300-luvun elämää. Suomalaisista kutsun saimme me kolme: minä, Riku ja Neulakon Elina. Teimme käsitöitä ja näytimme hyviltä.

Voices of the battle. Marching soldiers. Horses biting their bits. Rattling of arms. And then finally: attack! In historical museum at Stockholm a visitor gets in the middle of the battle of year 1361.
Luckily only for a moment: when sounds of battle fades away, visitor can safely return to ones safe world and study the grave finds of Battle of Wisby.
The exhibition is called Massaker vid muren - Massacre by the wall. Shortly: the peasant army of Gotland tried to protect their home island from attack of danish king Valdemar Atterdag and the bourgeois of Wisby followed the battle safe behind the town wall. 1800 men were killed and town surrendered unconditionally.

To the opening of the exhibition the museum had called in reenactors to show the audience the life of 14th century. From Finland there was three of us: me, Riku and Elina. Our task was to do some hand craft and look good... (which we did).
* * *

Kamuja: meidän nauhatyöpisteessämme oli lisäkseni Emil ja Åsa. Maria seuraa sivusta.
Friends: I worked at band table with Emil and Åsa. Maria follows discussion.

Viikonlopun parasta antia ei ollut kekkaloiminen ruotsalaisyleisön ihmeteltävänä, vaan kaikkien mahtavien kavereiden tapaaminen. Ja näin tekstiilinörttinä oli kiva nähdä Maria Neijmanin värjäämä ja kutoma Bockstenin miehen mekko. Se oli ihana. Pitääkin tästä lähteä virittämään toimikasta kangaspuihin... se oli juuri selllainen kangas, jota haluaisin jonain päivänä kutoa esimerkiksi Rikun puuseppä-vaatteeksi.
Me elävöittäjät saimme katsoa näyttelyn sunnuntaina ilman yleisöä: lauantain tungoksessa ei olisi nähnytkään mitään.

Best part of the weekend was not being displayed in public, but meeting all those wonderful friends again. And yes, as a textile nerd I loved seeing the Bocksten mans tunic, made of hand dyed and hand woven fabric by Maria Neijman. The fabric is lovely. I think I need to put a twill warp to my loom... that fabric is just what I would like to weave one day and then make a clothes for carpenter Riku.
We reenactors had a chanche to see the exhibition sunday morning without the audience. Opening day was very crowded anyway.

Marian kutoma kangas on valmiina vaatteena näyttelyssä. The fabric Maria wove is now a sewn dress at exhibition.

Eikä siinä vielä kaikki! Siellä on kangasnäytteitä ja niitä saa hipelöidä! Elina näyttää mallia.
And textile samples to touch! Elina shows how.

Rikukin pääsi sovittelemaan, esimerkiksi kypärää. Riku tried also different things, like a helmet.





Ja myös tällaisia hanskoja.  Kts. alkuperäiset.
And also gauntlets. See the originals.

Ja sitten sananen tyyliasioista:
And then a word about the styles:




 
Lauantain ohjelmassa oli muutama erikoisshow, joista yksi oli muotinäytös. Ihan oikeaa keskiajan pukeutumista esiteltiin hienosti erilaisten yksityiskohtien kautta. Elinan sisääntulon aiheena olivat röyhelöhunnut. Elina edusti mitä suurimmalla tyylikkyydellä.
There was also some special shows, like fashion show. Proper medieval dresses were presented by details. Elina´s detail was frilled veils, which she presented with the most elegance only she can.


Jos sallitte, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota omaan pukuuni, oranssiin hihattomaan päällyspukuun.
Tein sen viime kesänä Visbyn alla. Ajattelin, että väljä, hihaton puku olisi kiva työvaate. Leirissä kuulin sitten poikien kutsuvan sitä nimellä läskimekko: siinä missä helvetinikkunamekko paljastaa naisen muodot, tämä kätkee ne.
Mutta katsokaapas nyt oikein tarkkaan: olen istuttanut mekkoni ihan itse. Aloitin Herjolfsnesin vaatteiden tapaan suorista ja kolmionmuotoisista kappaleista, joita harsin yhteen ja kokeilin päälle. Otin sisään, harsin uudelleen ja sovitin. Tähän meni yksi ilta, mutta vaiva kannatti. Minun oranssi mekkoni ei suinkaan ole muodoton säkki, vaan mitä näteimmin istuva mukava vaate.
Ystäväni Chrissie lainasi sitä Ronneburgissa. Ystäväni Pirjo sovitti sitä meillä. Me kolme olemme suunnilleen samankokoisia ja kas, miten hyvältä kukin näyttää tässä koltussa!
Nyt olemme sovittaneet vastaavan mekon Chrissielle ja kuulin viikonloppuna, että mekkoja on tulossa lisää.
Meidän pitää keksiä imartelevampi nimi tälle ihanan monikäyttöiselle vaatteelle. Vai mitä?

If you may, I would like to speak about my madder orange sleeveless
overdress. I made it last summer to Visby: a comfortable, not tight working dress.
In the camp I heard that boys call these loose dresses Fat dresses, cause unlike hells gate dresses, they don't´reveal woman's figures.
But look carefully at my dress.
I have fitted it all by myself. I started by straight and triangular pieces, like on Herjolfsnes dresses. I basted, fitted, marked, basted again, fitted... It took one evening but was definatelly worth the effort. My overdress is not s shapeless bag, but well fitting loose overdress.
My friend Chrissie borrowed it at Ronneburg and Pirjo fitted it at my house. We are all about same size and ahoy, it looks good on all of us.
We have fitted one for Chrissie and I heard that there are more of these coming. So I think we need to find out more flattering name to this versatile dress. Don´t you think?


Tässä esittelen muotinäytöksessä uusia ihania kenkiäni! Tilasin ne viime vuonna Ronneburgin tapahtumassa ja sain ne nyt. Tässä näkyy myös mekon helman runsaus.
Here I´m presenting my new amazingly beautiful shoes!  I ordered a pair when we were in Ronneburg and now I´ve got them. Here you can also see the width of the dress.


Tuossa kuvassa näkyy mekon istuvuus mielestäni aika kivasti.
In this picture the fitting of the dress shows also quite nicely, I think.


Chrissie ja poseeraus Ronneburgissa.
Chrissie and effigy pose at Ronneburg.

T'ässä on ystävni Pirjo samassa mekossa...ja tottakai asiallinen asento.
 Here you can see my friend Pirjo dressed in my dress. And effigy.


Lopuksi kaksi hyvin tärkeää herraa:
And then two very important misters:

Riku valmiina lähtemään lusikanveistoon museoon! Oranssi takki on viime kesän Visby-mallistoa sekin, värjätty krapilla meidän pihassamme.
Riku ready to go to museum and carve spoons. Madder red coat is from last summer´s Wisby-collection, home dyed.


Ruskea ruudullinen villamekko on nykyisin yksi Rikun lempivaatteista. Hän tykkää kovasti myös pienestä hupustaan ja pussihatusta.
Browns checked wool dress is nowadays one of Riku´s favorites. He also likes a lot of his baggy hat and small hood.


Toinen tärkeä herra on tietysti Elinan pieni poika! Hän sai lempeän ensikosketuksensa keskiaikaan museossa, yllä äidin tekemä ihana punainen villanuttu ja valkoiset hoset. Aivan valtavan ihana pikkujoutsen!
Another important mister: Elina´s son! He was presented gently to medieval times at Museum, wearing tiny dress made by his mum and look at those white hose. Adorable little swan!


Kiitos muotinäytöskuvista Jarkko Laurilalle. Pictures from fashion show: Jarkko Laurila.

↧
↧

Matkalla Hallstattiin / On our way to Hallstatt

April 14, 2014, 9:22 am
$
0
0



Reilun kuukauden kuluttua lähdemme Maikin kanssa Hallstattiin Itävaltaan, jossa järjestetään NESAT XII, siis pohjoiseurooppalaisten tekstiiliarkeologien symposium, järjestyksessään numero 12. Menemme paitsi kuulemaan mahtavia luentoja, myös kutomaan suomalaisia rautakauden nauhoja. Maikki esittelee tuolloin viimeisimmät tutkimustuloksensa Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta.
Kyseessä on siis se tähän mennessä löydetyistä suomalaisista nauhoista näyttävin.
Käymme myös suolakaivoksissa, joista Hallstattin kuuluisat lautanauhat on löydetty ja tietenkin käymme katsomassa se alkuperäiset kappaleet.
Koska olemme matkalla Hallstattiin, suolakaivosten nauhat on tietysti pitänyt kutoa.
* * *
Next month Maikki and I will travel to Hallstatt, Austia, where NESAT XII takes places. It is an european textile argheology symposium and now arranged for 12th time.
We are going to hear a lot of interresting lectured, but also weave finnish irog age bands. Maikki will present her Masku Humikkala grave 31 research so far. It is the most elaborate finnish band which is so far found, I think.
We are also visiting the salt mines, where Hallstatt textile finds were made and of coutse we go and see the originals too.
Since we are on our way to Hallstatt, I had to weave the salt mine bands.

*  *  *

Hallstattista tunnetaan kolme nauhamallia. Nauhojen ajoitus on huikea; 800-400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Niistä puhutaan kätevästi numeroin. Numero kolme on tuo aloituskuvan sinivihreävalkoinen malli. Nauhat 1 ja 2 olen kutonut aikaisemmin ja tämä kolmonen jäi viimeiseksi.
Nauhasta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Ensimmäisen tulkinnan mukaan nauha olisi kudottu niin, että laudan jokaisessa neljässä reiässä on lanka. Ja sitten vain kudotaan eteen ja taakse ja saadaan keskelle pienet salmiakit.
Kun katsoo kuvaa alkuperäisestä nauhasta, ei ole vaikea kallistua siihen suuntaan, että uusi tulkinta kaksilankaisesta mallista olisikin oikea.

There are three bands from Hallstatt and they are numbered 1, 2 and 3. Their timing is 800-400 BCE
Number 3 is on starting picture of this post. Numbers 1 and 2 I have woven earlier.
There are two different versions of it. The first idea was that it was woven with four thread tablets and then just by turning forward and backward and something in the middle creates tiny diamonds in the middle.
If one compares that to the picture of the original band, it is easy to adapt the idea of two threaded weaving. Is is considered mode accurate than first version.

Nelilankainen malli (Karina Grömer)
Woven with four thread per tablet (by Karina Grömer)


Alkuperäisen löydön kuva kirjasta Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles
Picture of the original find on book Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles


Kolme erilaista versiota Hallstatt 3-nauhasta: vasemmalta lukien kaksilankainen kolmella värillä, keskellä nelilankainen ja oikealla kaksilankainen kahdella värillä ja kas, kuvioväriä vaihdellen.
Three different versions of Hallstatt 3: on the left two threaded with three colors, then four threaded and on the right two threaded with two colors and oh look, pattern also changes the color.


Tässä vielä aikaisemmin syntyneet Hallstattin nauhat. Keltavihreä tunnetaan Hallstatt ykkösenä ja punavihreä malli kakkosena. Ykkösen kuteena on käytetty alkuperäisessä nauhassa hevosen jouhia.
Here are Hallstatt 1 (yellow-green) and 2 (red-green). Band number one was woven with horsehair weft.

Olisiko kiva kokeilla?
Would you like to try it?

Tässä teille Maikin kielelle tulkittuja ohjeita Halstatt III -nauhasta. Sen tekniikka on hieman tavallisia nauhoja erikoisempi.
Here are two versions of number 3:s weaving, drawn on paper by Maikki Karisto.

1. Tämä kaksilankainen tekniikka tarkoittaa sitä, että yksi iso, neljän pikkuruudun muodostama ruutu on aina kaksi lautaa ja kaksi käännöstä. Lautoja kierretään aina pareina.
This technique is also known as pebble weave. One big square (four small squares) means two tablets and two turns. Tablets are always turn as pairs.

2. Nuo kaksi ohjetta tuottavat ihan saman nauhan, mutta ylimmäinen versio on ehkä vähän helpompi kutoa, koska siinä lautojen asettelu on kärjellinen.
Both pattern are the same, but upper might be easier to weave, it has point tablet direction.

3. Ylemmässä ohjeessa nuolet osoittavat kudonnan suunnan
On upper picture the arrows show the direction of the weaving.

4. Alemmassa ohjeessa, jossa kaikki kuviolaudat on aseteltu samaan suuntaan, kudonta menee niin että kun viiva kallistuu oikealle, se tarkoittaa kiertoa eteenpäin eli poispäin itsestä. Kun rivi kallistuu vasemmalle, se tarkoittaa kiertoa taakse eli itseä kohti.
Lower pattern has straight tablet direction. In that case when lines are tilting to the right, it means turning forward and when they tilt to left, it means turning backwards.

5. Jos menet sekaisin? Maikin ohje kertoo aina mihin suuntaan ja mikä lanka tai reikä kuuluu olla missäkin suunnassa. Se taas riippuu kiertosuunnasta...kerrataan se vielä: kun lauta on kierretty taakse, oikea lanka on yläreiässä itseä lähinnä. Kun lauta on kierretty eteen, langan (tai tyhjän reiän) kuuluu olla ylimmässä reiässä itsestä poispäin. Helppoa!
What if you make a mistake? Well, on Maikki´s instruction always tells what yarn should be where... that by the way depends on the direction where you just turned. Let´s tell it once more: when tablet has turned back, the right yarn is on upper hole close to you. When tablet has turned forward, the right yarn (or the empty hole) should be on upper hole away from you. Easy!







Lue lisää kirjasta Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, joka kertoo Hochdorfin tekstiileistä ja kulttuureista. Kaksilankainen malli on esitelty siinä.
Hallstattin löydöt esitellään kirjassa Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles.

Read more from book Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, a book about Hochdorfin finds. The two threaded version is presented on that book.
Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles, which is all about Hallstatt finds.

↧

Näin se tehdään: lannevaatteen kääriminen - katso kuvat ! / Braies and how they do it -pictures!

April 18, 2014, 12:27 pm
$
0
0

Lannevaate vauhdissa!
Loincloth in action!

Kun puhutaan miehen keskiaikaisesta vaatetuksesta, alusvaatteisiin ei aina jakseta keskittyä. Pellavainen aluspaita, hoset... ja aluspöksyt. Mutta enpä sanokaan että housut: nyt puhutaan lannevaatteesta.

Suomalainen harrastaja Jani Hyväri on vuosien ajan kertonut miehille ajatuksiaan siitä, että keskiaikaisissa kuvalähteissä näkyvät alusasut eivät ole ommeltuja housuja, joita braieseiksi usein kutsutaan. Hän on vakuuttunut siitä, että kyseessä on lannevaate.
Janilla on loistavat perustelut lähtien aina sanan braies alkuperästä: muinaislatinassa sana bracis tarkoittaa rullattua. Tämänkaltainen vaate on Janin mukaan kuvattu jo muinaisten roomalaisten yllä.
Kun katsoo keskiajan kuvalähteitä, kuten Maciejowski Bible noin aluksi,  niissä näkee miesten jalassa jotain, joka muodostaa halkion sivuun. Niinpä moni elävöittäjä ompeleekin pellavasta väljät pöksyt, joissa on se halkio ja joita kääritään rullalle. Miksi?

Jätän itse kunkin miettimään itse tätä asiaa, mutta haluan nyt kahden hyvän miehen avustamana näyttää, miten lannevaate kääritään ja miten siitä tulee juuri sellainen kuva, kuin vaikkapa 1200-ja 1300-luvun kuvalähteissä on. Kaksi tyyliä, malleina Ene ja Riku. Kummatkin ovat käyttäneet lannevaatetta usean vuoden kokemuksella.

Enen pellavainen lannevaate on 120 X 150 , Rikun lannevaate on noin 150 x 100 cm. Itselleen sopivan koon ja käärimistavan löytää kuulemma kokeilemalla.


Tästä voi vaikka katsoa, mistä puhutaan. Kuvan pikkupöksyt ovat ommeltuja. Kuva: Gerry Embletonin kirjasta Medieval Military Costume s.33.
Here you can look what is the issue here. Those tiny nickers are sewn models. Picture: Medieval Military Costume by Gerry Embleton. p.33.

* * *
When we are talking about medieval man´s underwear, we do remember a shirt, the hose and some kind of breeches, often called braies. But let´s talk about loin cloth and rolling.

Finnish reenact or and historian Jani Hyväri has for years told his thoughts about medieval underclothing. He is convinced that they are not sewn breeches, but a loincloth rolled.
He has a believable argument for it, starting from the origin of word braies. In ancient latin word bracis means "rolled". According to him this kind of underpants was worn already by ancient romans.
If you look at medieval pictorial sources, like Majiejowsky Bible you can see several underpants with rolls and slits on side. So people make loose sewn pants which are rolled from the top and has a slit on side. Why?
I´m leaving each and everyone to think about this, but also want to show a loin cloth is rolled and how it looks just like on 13th and 14th century pictorial sources. Two ways to make it, two models, Ene and Riku, who has been wearing loincloth for several years.

Enes cloth is about 120 x 150 cm, Riku´s 100 X 150 cm. You will find your favorite size and way to tie by testing.

 
Ene ja malli A: 1. sido vyö sille korkeudelle, jonne haluat lannevaatteen tulevan.
Ene and model A: 1. tie a belt to the hight where you want you loincloth to reach.
















2. Ota lannevaatteen keskikohdasta kiinni ja vedä se vyön alle.
2. Grab the middle or the cloth and pull it under the belt.



3. Tartu toisen reunan keskikohdasta ja vie se jalkojen ali taakse. Toimi kuten kohdassa 2.
3. Grab the middle of the other edge and take it between your legs. Do as on section 2.


4. Levitä kangasta vyötärönauhan alle.
4. Spread the cloth under the belt.

5. Nyt etu ja takaliepeet kohtaavat.
5. Now the front and back pieces meet.

6. Tartu kumpaankin alareunaan, ja nyt voit esimerkiksi rullata lahjeesta hyvinkin lyhyen tai jättää sen pidemmäksi. Tai jättää rullaamatta ja pukea irtolahkeet päälle.
6. Join the edges and fold them. You can roll them and leave it longer or roll it to relative short. Or if you wish, don't roll and just wear your hose on them.


7. Toinen tapa: nosta takaosan lieve vyötärölle eteen ja etulieve sen kanssa ristiin. Lannevaate alkaa näyttää jeesusmallilta
7. Another, really short model you get if you take the edges and bring them crossed to the waistband. This model looks like Jesus-model.

8. Helpoin tapa lyhentää lahkeet on sitoa helmat solmuun.
8. The easiest way to shorten the leg part it to tie a knot.

9. Kääri lopuksi yläosa nauhan ympärille.
9. Finally roll the top around the waistband.


10. Nauha jää näkyviin etu- ja takaliepeiden yhtymäkohdassa. Voit sitoa lahkeiden kiinnitysnyörit siihen.
10. The waistband stays visible between front and back part. You can tie your hose points to it.


11. Lannevaate ja lahkeet puettuna.
11. Loincloth and hose dressed.
















Malli B: 1. Aloita pukemalla lannevaate päällesi saunapyykeen tapaan.
Model B: 1. Start by wearing the cloth like a towel:


Ensin yksi reuna, sitten toinen
First one edge, then the other.

2. Sido vyö (esimerkiksi lautanauha) siihen paikkaan, johon haluat rullata lannevaatteen.
2. Tie a belt, for example tablet woven band to the hight where you want to roll your loin cloth.

3. Kumarru ja tartu takaosan liepeeseen. Tuo se jalkojen alta eteen.
3. Bend over, grab the edge of the back part. Bring it to front.

4. Sido lieve nauhan alle.
4. Tie it under the band.


5. Jätä lahkeet pitkiksi tai rullaa:
5. Lieve leg part as it is or roll it:



Looking good!!

















B-mallin voi jopa laskea nilkkoihin ja vetää takaisin ylös purkamatta pakettia.
B-model can even be lowered to ankles and pull back up without opening the package.


Ps. Tiedän mitä ajattelette: miten näiden kanssa käydään vessassa? Pojat sanovat, että helposti... miehet kyllä tietävät mitä tehdä...
Ps. I know what you are thinking: can you go to toilet? Boys say easily... men, you will know what to do...

PPS. sanovat, että tätä voi käyttä jopa pyyhkeenä ja pöytäliinana, mutta käyttöjärjestys kannattaa miettiä...
PPD; hahaa, they set that cloth can be used also as a towel or table cloth, but do consider, in which order...
↧

Nesat XII, Hallstatt. I was in heaven.

June 4, 2014, 10:15 pm
$
0
0


English version after Finnish so keep scrolling down:

NESAT X II (North European Symposium for Archaeological Textiles) päättyi jo reilu viikko sitten, mutta on pitänyt vähän sulatella kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa. Kun on kuusi päivää keskustellut vain ja ainoastaan arkelogisista tekstiileistä, on aika vaikea palata päiväjärjestykseen. Luentosalin ulkopuolellakin keskusteltiin lähinnä esihistoriallisesta nokkoskuidusta ja yhteneväisyyksista Shetlannin saarten ja Norjan kalastajien veneryijymalleista, eikä esimerkiksi politiikasta tai Euroviisuista.
Säästä puhuttiin, koska Hallstattissa oli ihana ilma koko vierailumme ajan. Nautimme siitä kaikki illat ulkosalla istuen, tuossa valtavat vuoret kaartuvat ylle, tuossa joutsenet uivat kylmävetisessä järvessään. Tasamaan asujalle uskomaton elämys.

Oli innostavaa kuunnella asiantuntijoiden kertomana uusista tutkimustuloksista. Kuten Lenbergin linnan kankaiden värianalyyseistä, saviruukusta löytyneestä hopea-aarteesta joka sisälsi silkkisen nauhan, jota koristivat pienet metallilaatat tai Skotlannin keskiajan kankaista. Ja mikä hienointa, näyttää innostuneelle arkeologi- ja kutojajoukolle, miten Suomessa kudottiin lautanauhaa rautakaudella.
Meillä oli Maikin uusimmat tutkimustulokset Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta, annoimme halukkaiden kokeilla Maskun haudan 32 nauhan kutomista ja näytimme, miten haudan 39 nauhan yksityiskohtia on tutkittu.
Kaikki mukana olleet lautanauhakirjat myytiin jo alkuseminaarista, joten lopuille jaoimme Salakirjojen nettisivun osoitetta. Näyttää esimerkiksi siltä, että kirja on myynnissä Pennisicissä, joka on noin 12 000 harrastajan pariviikkoinen tapahtuma Yhdysvalloissa.

Meidän lautanauhademomme herätti kiinnostusta. Haluukkaat saivat kutoa nauhaa Maskun Humikkalan haudasta 32.

Viikon kohokohtiin kuuluivat antoisat keskustelut paitsi ulkomaisten, myös kotimaisten tutkijoiden kanssa; matkaseurana oli sekä Krista Vajanto että Heini Kirjavainen. Molemmat valmistelevat väitöskirjojaan ja molempien tutkimuksiin liitttyy myös minun tuleva mestarintyöni Mynämäelle. Krista tekee väitöstä kasvivärjäyksestä ja Heini tunnetaan muun muassa Turun keskiaikaisten tekstiililöytöjen ja Turun tuomiokirkon pyhimysmekon tutkijana.
Onhan se hassua, että pitää matkustaa Itävaltaan asti puhumaan, mutta mikä olisi ollut antoisampi tausta tekstiiliarkeologisille keskusteluille, kuin Hallstatt!
Me suomalaiset olimme hyvin edustettuna: Kristalla ja Sanna Lipkinillä oli esitys suomalaisista hautaustekstiileistä ja tekstiilikonservaattori Mira Karttilalla oli posteri Pyhän Birgitan kalotista.

Todellinen kohokohta - ihan fyysisestikin - oli ekskursio Hallstattin suolakaivoksiin vuoren laelle. Emme tehneet normaalia turistikierrosta vaan kävimme Wienin luonnonhistoriallisen museon tutkijoiden kanssa katsomassa heidän kaivausaluettaan. Kävelimme matalia, ahtaita kaivoskuiluja pitkin paikkaan, jossa pronssikaudella sijaitsi yhden kaivausalueen portaikko.  Siellä on siis kaivettu 3000 vuotta sitten. Kaivoskuilut ovat romahtaneet, ja maakerrostumien välistä on löydetty valtavasti kaivostoimintaan liittyviä esineitä ja ennenkaikkea hienosti säilyneitä tekstiilejä, kuten Hallstattin kuuluisat lautanauhat.


Hallstattissa on noin 800 asukasta ja viikon ajan siellä asui 200 Nesatin osallistujaa, joten kahviloissa puhuttiin lähinnä tekstiiliä. Pöytäseurana tällä kertaa muun muassa saksalainen Astrid ja  Karina Grömer, jonka tunnistatte leveästä hymystä.

Normaalisti tekstiilinäytteitä säilytetään Wienin museossa, mutta juuri se osa on suljettu näyttelyosaston saneerauksen takia. Niinpä museo oli toimittanut osan tekstiileistä Hallstattiin kaupungin museoon ja siellä oli myös yksi lautanauhoista, Hallstatt kolmonen.
No kyllä, oli aika hienoa istua iltaa Karina Grömerin kanssa ja keskustella siitä, onko se nauha neli- vai kaksilankainen. Karina sanoi että kyllä se hänen mielestään on kaksilankainen, vaikka hän teki ensimmäisen tulkinnan nelilankaisena.
Maikin kanssa ihmettelimme alkuperäisen nauhan pienuutta ja siitä meille tulikin taas pieni projekti. Siitä pian lisää.
Mieli alkaa pikkuhiljaa palata myös kotiin. Nyt on aika lukea muistiinpanoja ja sulatella kaikkea kuultua, nähtyä ja koettua.
Nesat XIII pidetään kolmen vuoden kuluttua Tsekeissä.
Jaa... Lokakuussa Lontoossa näyttää olevan tekstiilinörttien tapaaminen...

* * *

NESAT X II (North European Symposium for Archaeological Textiles) ended over week ago, but it has taken all this time to rething and melt all we hear, saw and experienced.
We had a six day trip and it was all archeological textiles and talks about them. All discusson were about textiles, from prehistorical nettlefibres to comparison between Shetland Islands and Norwegian boat rugs. Not a word about Eurovision song contest or politics. We did talked about the weather, which was excellent the whole week. I really enjoyed the landscape, the lake, the village and the swans in the lake.

It was inspiring to listen to all those experts talk about their latest research. Like dyes of Lenberg castle fabric finds, silver treasure found inside a ceramic jug including a silk band decorated with small metal plagues.
But it was also very nice to show to audience how tablet weaving was done in Finland during our iron age. We did not have paper or poster, but we had workshop where Maikki showed her latest research on Masku Humikkala grave 31 band and people had the opportunity to weave band from Humikkala grace 32. With Humikkala 39 we showed how Maikki researches and designs her patterns.
We had copies of Applesies and Fox Noses on book table for sell and all were sold in first days, so rest of customers were advised to Salakirjat webshop. And it seems that our book will be sold in huge event called Pennsic in USA. There will be 12 000 re-enactors there.

Whole week was all highlights but one of them was talking to people who know so much about textiles. Including our own researches like Krista Vajanto and Heini Kirjavainen, who both are making their Ph.D : Krista about natural dyes, Heini about archeological textile finds from medieval Turku. Heini is well known about her studies of Turku Cathedral relic dress. My masterwork to Mynämäki school of craft and design has something to do with both of them. We had so much to talk!
And hey, what would be more suitable place than this historical village.
I was proud to be part of Finnish team. Krista Vajanto and Sanna Lipkin has a paper about Finnish burial textiles and Mira Karttila had a poster about St. Brigids cap.

A real highlight was an excursion to Hallstatt salt mine. We did not make the normal tourist thing, but  Natural History museum of Vienna´s researchers took is to see what they are doing inside the salty mountain. We walked through narrow galleries and saw amazing things: you can still see ancient tools and even textile fragments compressed between mud layers.

From these mines the famous Hallstatt textiles - like those tablet woven bands - has been found.
Normally they are in museum in Vienna, but that department is now closed due to renovation, so some of them were in Hallstatt museum. There was also tablet woven band known as Hallstatt 3.
Yes, it was nice to talk with Karina Grömer, who has made the research of them. She made the first version of number 3 with four yarns on tablet but now thinks that is was made with two yarns per tablet

Me and Maikki looked at it closely and Maikki immediately decided to make a small projector. More about it later.
I am home, and slowly my soul and mind are coming home too. My thoughts are still on all what I learned. Now it is time to read notes, look at all the pictures and digest it all.
Nesat XIII will be held in Tsheck republic 2017.
Oh, there seems to be awesome event about crafting textiles  from Bronze age to AD 1600 in London this october...hmmm...


Näkymä huoneemme ikkunasta. View from out hotel room window.


Salillinen asiantuntijoita. Room full of experts.


Väliajoilla oli mahdollisuus tutustua ainutlaatuiseen kokoelmaan; keskiajan tekstiilejä Alpeilta. Englantilainen Ruth Gilbert oli erityisen kiinnostunut neuleiden kappaleista, joita jään alta on paljastunut.
During the breaks we had a unique opportinuty to see medeival textiles from Alps. British Ruth Gilbert was specially interrested in knitted pieces.



Arkeologien lisäksi yleisössä oli paljon tekstiilikonservaattoreita. Suomalaisella Mira Karttilalla oli posteri Pyhän Birgitan kalotista.


Krista Vajanto paljasti valokuvauksellisen puolensa, kun saimme sovitella pronssikautista naisen päähinettä. Suuri ja painava pronssinen bumerangi pysyy itsekseen päälaella ja kannattelee suurta villaista huntua. Alla ruskea huovutettu lakki ja pronssipanta.
Miss Photegenic, Krista Vajanto. We were allowed to fit the reall odd bronze ge hear wear, a heavy bronze bumerang. It hold a woolen veil, under it there is a felted hat.


Mitä ihmettä, Hallstattin kaivoksen museon näyttelyyn on pompsahtanut jotain lautanauhoja! Ettei vain joku näyttelyvieras olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja kuvannut omiaan....?
What is this? Looks like some one has taken her own Hallstatt bands to the museum and taken a picture...?


Tältä näyttää romahtaneen pronssikautisen suolakaivoksen sisällä. Kammiosta toiseen on johtanut pystysuora portaikko, tässä oli yksi niistä. 
In the mine. Once upon a time there was a bronze age staircase.


Romahtaneen kaivoksen maakerroksista on löytynyt runsaasti suolan säilömiä tekstiilejä.
A lot of textiles has been found from the collapsed mine.


Hallstatt kolmonen, se alkuperäinen löytö. Todella pieni, muutes.
Hallstatt 3, the original piece. It´s really small!


Tällaisista kasoista tekstiilejä on kaivettu esiin. Puutikku vasemmalla on mäntyliuska, joita kaivoksissa poltettiin valaistuksena. Tunnetaan myös nimellä päre.
Textiles have been preserved in salty mud layers in the mountain. They kept small fire on those wooden shingles and they were the only light inside the saltmines.


Maikki puolestaan esitteli tutkimustuloksiaan Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta. Hänen takanaan seinällä eri versioita, muun muassa Egon Hansenin ja Viivi Merisalon tulkinnat.
Maikki showed her latest research on Masku Humikkala grave 31. Behing her on the wall we had several 31-versions, including Egon Hansen and Viivi Merisalo versions.

Nesat-viikon parasta antia oli uusien ihmisten tapaaminen: Virolainen Ave Matsin kävi kutomassa nauhaa. Hänen ja Riina Rammon kanssa meillä taitaa tulevaisuudessa olla paljon yhteistä...
One of the weeks highlights was meeting new people and talking to everyone. Ave Matsin from Estonia tested finnish tablet weaving during our demo. Oh, she and Riina Rammo from Estorania has something I´m interrested in...


Ja viikon virallinen fanikuva: Katrin Kania ja minä!
And the fan posing! This is Katrin Kania and me!

↧
Viewing all 114 articles
Browse latest View live
Search